Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen - Siirtoväen ja rintamamiesten asutus- ja asuntokysymyksen järjestäminen ja sen käänteentekevä vaikutus asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakentamiseen

• Main Author: Palomäki, Antti
• Other Authors: Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities, University of Tampere
• Format: Doctoral or Postdoctoral Thesis
• Language: Finnish
• Published: Tampere University Press 2011
• Subjects: maanhankintalaki; asutustoiminta; rintamamiestalot; siirtoväki; kaupunkirakentaminen; displaced Karelians; urban construction; housing policy; path dependency analysis; Historia - History; karelians
• Online Access: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/66745

Siirtoväen ja rintamamiesten asuttamistehtävä oli sotakorvausten ohella Suomen sodanjälkeisen talous- ja sosiaalihistorian tärkein kysymys. Tämän ainutkertaisen asutuspoliittisen tehtävän ratkaisemiseksi säädettiin vuonna 1945 maanhankintalaki. Lain lähtökohtana oli Moskovan rauhassa Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden karjalaisen väestön uudelleen asuttaminen. Maata tai asuntoa vailla oli liki puoli miljoonaa karjalaista. Luovutetut alueet käsittivät yli 12 prosenttia Suomen pinta-alasta ja väestöstä. Siirtoväen asuttaminen otettiinkin heti sodan jälkeen valtiovallan ensiarvoiseksi tehtäväksi, jotta yhteiskuntarauha maassa ei järkkyisi. Vaikeiden sota-aikojen yksimielisyys sekä asuttamiselle suopea ilmapiiri syksyllä 1944 käynnistivät lainsäädäntäprosessin, jonka lopputuloksena syntyi seuraavan vuoden keväällä maanhankintalaki (MHL). Lisäpainetta maanhankintalainsäädäntään toivat myös sodan aikana rintamamiehille annetut lupaukset maan ja asunnon saannista. Rauhanteon jälkeisissä asutusratkaisuissa ei rintamamiehille annettuja lupauksia voitu sivuuttaa ja siksi maansaantiin oikeutettujen piiri laajennettiin koskemaan myös rintamalla palvelleita miehiä. Siirtoväen ja rintamamiesten asutuskysymyksen ratkaiseminen vahvisti yhteiskunnan perustaa ja loi sekä jatkuvuutta että tulevaisuudenuskoa maan pientalonpoikaiselle elämänmuodolle. Perinteisen näkemyksen mukaan suuri osa potentiaalisia vallankumouksen tekijöitä vietti MHL:n ansiosta aikansa peltoa raivaten ja hartiapankkitaloa rakentaen eikä ennättänyt siksi kommunistien toriparlamentteihin. Koska nykyään tiedetään, ettei maanhankintalain toteuttaminen osoittautunut maatalouspoliittisesti kestäväksi ratkaisuksi, on sen merkitys nähty pysyvämmin kommunismin torjumisen valossa. Tässä kohdin onkin hyvä muistaa, että maalaisliiton ajaman asutuspolitiikan tarkoituksena oli ollut jo torpparilaista alkaen vallankumouksen torjuminen ja pientalonpoikien määrän lisääminen. Siksi on luonnollista, että perinteistä asutuspolitiikkaa jatkanut maanhankintalaki sisälsi näitä ...