| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan arktisen alueen uusiutuvan energian politiikkaa kysymällä, minkälaisia tavoitteita arktiset valtiot asettavat uusiutuvalle energialle arktisissa strategioissaan. Tutkielmassa pohditaan myös, minkälaisia haasteita ja mahdollisuuksia nämä tavoitteet voivat tuottaa. Tutkimus perustuu kasvavaan kiinnostukseen arktisen alueen uusiutuvan energian hyödyntämisestä, kun arktisen alueen omalaatuiset olosuhteet luovat sekä esteitä että kannusteita energiasiirtymälle. Uusiutuvan energian tavoitteiden ymmärtäminen on olennaista, jotta voidaan ymmärtää energiasiirtymän roolia arktisella alueella. Tutkielman primääriaineistona toimi kuuden arktisen valtion arktiset strategiat: Suomen, Ruotsin, Norjan, Islannin, Kanadan ja Yhdysvaltojen strategiat. Aineiston valinnassa jouduttiin rajaamaan Tanskan ja Venäjän strategiat pois analyysista aineistojen saatavuudesta johtuvien haasteiden takia. Aineistoksi valittiin arktiset strategiat, sillä tutkimuksessa halutaan painottaa nimenomaan uusiutuvan energian merkitystä arktisessa kontekstissa. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä laadullisella sisällönanalyysilla, jonka avulla käsiteltiin aineistoa ja eroteltiin aineistosta analyysiluokkia. Analyysin perusteella työssä käytiin keskustelua tavoitteiden haasteista ja rajallisuuksista. Tutkielman tulosten perusteella arktisten valtioiden tavoitteista uusiutuvaa energiaa kohtaan voidaan tunnistaa kuusi keskeistä tavoitteiden luokkaa: infrastruktuurin kehitys, oikeudenmukaisuus, osaaminen, uusiutuvan energian lisääminen ja uusiutuvan energian edistäminen. Vaikka tavoitteille voidaan nimetä yhteisiä luokkia, vaihtelivat tavoitteiden sisällöt valtioittain. Yhteisiä piirteitä ilmeni kuitenkin esimerkiksi tavoitteissa koskien arktisten alkuperäiskansojen oikeudenmukaisuutta. Keskustelussa nostettiin myös esiin tarve uusiutuvan energian kriittisemmälle tarkastelulle arktisissa strategioissa.
|
|---|