Postmoderni ja uusvilpitön solipsismi Joseph McElroyn romaanissa A Smuggler’s Bible

Tutkielmassa tarkastellaan solipsismia Joseph McElroyn romaanissa A Smuggler’s Bible (1966) postmodernismin sekä uusvilpittömyyden teorioiden avulla. Tutkielma käsittelee näiden teorioiden vaikutusta teoksen lukemiseen, merkitykseen ja solipsismiin. Solipsismi on ajattelumalli, jonka mukaan ainoasta...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Pajula, Tatu
Other Authors: Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences, Tampere University
Format: Master Thesis
Language:Finnish
Published: 2020
Subjects:
Online Access:https://trepo.tuni.fi/handle/10024/123780
Description
Summary:Tutkielmassa tarkastellaan solipsismia Joseph McElroyn romaanissa A Smuggler’s Bible (1966) postmodernismin sekä uusvilpittömyyden teorioiden avulla. Tutkielma käsittelee näiden teorioiden vaikutusta teoksen lukemiseen, merkitykseen ja solipsismiin. Solipsismi on ajattelumalli, jonka mukaan ainoastaan tiedostava minä on olemassa ja kaikki muu on vain minän mielen tuotosta. Tutkielman hypoteesi on, että teoksen solipsismi ja sen merkitys ovat erilaisia postmodernismin ja uusvilpittömyyden teorioiden läpi tarkasteltuina, koska postmodernismin ja uusvilpittömyyden teoriat ovat keskenään huomattavasti erilaisia. A Smuggler’s Biblea tarkastellaan tutkielmassa proosamuotoisena ajatuskokeena, joka käsittelee solipsismista poispääsyn mahdollisuuksia. Tutkielman teoriatausta pohjautuu solipsismiin, postmodernismiin ja uusvilpittömyyteen. Solipsismia määritellään hyödyntäen pääasiassa Sami Pihlströmin tutkimusta, joka käsittelee käsitteen historiaa, ajankohtaisuutta ja kritiikkiä. Postmodernismin käsittely perustuu erityisesti Brian McHalen tutkimukseen kirjallisuudenperiodien dominanteista. Uusvilpittömyyttä tarkastellaan esimerkiksi Matthew Balliron, Matias Nurmisen sekä Shannon Elderonin tutkimusten pohjalta. Kaksi Pihlströmin luokittelemista solipsismin alalajeista, epistemologinen sekä ontologinen solipsismi, toimivat harmoniassa McHalen dominanttien kanssa, jolloin solipsismi näyttäytyy postmodernina sekä myöhäismodernina ongelmana. McHalen ja Pihlströmin ajatusten pohjalta tutkielma rakentaa myös uusvilpittömyydelle dominanttivaihtoehtoja. Osallistavuuden ja velvoittavuuden kysymykset dominoivat uusvilpittömyyttä, jossa lukija kutsutaan mukaan teoksen asettamien kysymysten eettiseen pohdintaan. Vilpittömyys sekä sen vastapari ironia liittävät myös tutkielman teorioita toisiinsa. Lionel Trillingin klassikkotutkimus vilpittömyydestä ja autenttisuudesta yhdistää postmodernismin sekä uusvilpittömyyden tasoja, ja teorioiden käsittelemät vilpittömyys sekä ironia saavat A Smuggler’s Biblen solipsismissa uusia merkityksiä. ...