Maakotkan (Aquila chrysaetos) luonnonsuojelugenetiikka Suomessa

• Main Author: Hankilanoja, S. (Sari)
• Format: Bachelor Thesis
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2023
• Subjects: Biologia; Aquila chrysaetos; maakotka
• Online Access: http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-202302021097

Tiivistelmä. Luonnonsuojelugenetiikalla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden ja lajien suojelemista evoluutio- ja molekyyligenetiikan keinoin. Maakotka on osassa levinneisyysaluettaan uhanalainen laji, jonka geneettistä tilannetta on kuitenkin tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tässä tutkielmassa kuvaan maakotkan tilannetta ja geneettistä tutkimusta palearktisella alueella ja etenkin Suomessa. Useassa tutkimuksessa on haluttu selvittää maakotkan geneettistä monimuotoisuutta ja 1800- ja 1900-lukujen vaihteen vainon vaikutusta siihen. Maakotkan geneettinen monimuotoisuuden todettiin olevan oletettua parempi, eikä lähihistoriassa tapahtuneen pullonkaulan vaikutusta löytynyt vainosta huolimatta. Asiaan saattaa kuitenkin vaikuttaa maakotkan pitkäikäisyyden toimiminen puskurina geneettisen monimuotoisuuden heikkenemistä vastaan. Maakotkan populaation huomattiin jakautuvan kahteen haploryhmään palearktisella alueella, välimerellinen haploryhmä Alppien eteläpuolisilla alueilla ja holarktinen haploryhmä kaikkialla muualla. Maakotkaa pidetään kotipaikkauskollisena lajina, joka palaa synnyinseuduilleen lisääntymisiän saavutettuaan. Silti maantieteellistä jakautumista Suomen maakotkien genetiikassa ei havaittu. Suomen maakotkien dispersaalia tutkittaessa, huomattiin maakotkien pesivän kauempana synnyinseuduiltaan Pohjois-Suomessa kuin etelämpänä. Tämän voidaan ajatella johtuvan Pohjois-Suomen suuremmasta yksilötiheydestä. Lisäksi saatiin selville, että maakotkalla on selviytynyt viimeisestä jääkaudesta kahdessa turvapaikassa, joista toinen on sijainnut Välimeren alueella ja toinen jossain päin Aasiaa. Suomessa selvitettiin ensimmäisen kerran kumppanin vaihtuvuusprosentti maakotkalle. Tulokseksi saatiin 23 %, joka on yllättävän suuri siihen nähden, että maakotkaa pidetään pitkälti yksiavioisena lajina. Saman suuntaisia tuloksia on saatu kuitenkin muidenkin petolintulajien kumppanin vaihtuvuusprosenttia tutkittaessa. Yleisintä kumppanin vaihto oli odotetusti epäonnistuneen pesinnän jälkeen. Yllättävän korkeasta geneettisestä ...