| Summary: | Abstract This study analyses the significance of goods production and services to regional employment. As a part of this study, a regional input-output model has been created in which the employment of different industries is determined by their own and each others’ final demand, the productivity of the labour input and the production-income-consumption dependencies of the industries. In the empirical results attention is mainly paid on the changes to the employment structure in 2002 and the subsequent five-year period. Four Finnish provinces were represented in this study: Northern Ostrobothnia, Kainuu, Lapland and Uusimaa. The specialisation of the regions causes differences both in the structure and the development of their employment. Of the regions, focus has been primarily on Northern Ostrobothnia, which has specialised strongly in the manufacture of electronic products during the last two decades. In Kainuu and Lapland, the main industries are primary production, basic manufacturing industries and public services. In Uusimaa, where private services are concentrated, the production basis is clearly different from the northern provinces. In all four regions, exports and public consumption have together maintained approximately 80 per cent of the employment in 2002. In Northern Ostrobothnia, exports of electronic products are significant to employment in the service industry as well. The significance of public consumption is greatest in Kainuu and Lapland. In Uusimaa, private services play a central part in employment. A total of one-fifth of the employment in all these regions is maintained by gross capital formation and the exogenous consumption of private households. The income basis of this consumption consists of pensions, unemployment benefits and other transfers of income, the significance of which is greatest in small provinces. Final demand is a central factor in the future development of employment, so its regional prospects should be taken into consideration in the economic policy. In strong, export-oriented regions, background support for companies and counter-cyclical measures might be sufficient. In small and peripheral provinces, continuous and extensive activity is needed for maintaining sufficient demand. The common goal should be to reinforce the production and income basis of the region. Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa analysoidaan tavarantuotannon ja palvelujen merkitystä alueiden työllisyydessä. Osana tutkimusta on laadittu alueellinen panos-tuotosmalli, jossa toimialojen työllisyys määräytyy niiden omasta ja toistensa loppukysynnästä, työn tuottavuudesta sekä toimialojen tuotanto-, tulo- ja kulutusriippuvuuksista. Empiirisissä tuloksissa päähuomio on alueiden työllisyyden vuoden 2002 rakenteessa ja sen jälkeisellä viisivuotiskaudella tapahtuneissa muutoksissa. Tutkimuksessa on edustettuna neljä Suomen maakuntaa: Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi ja Uusimaa. Alueiden erikoistuminen aiheuttaa eroja sekä niiden työllisyyden rakenteeseen että kehitykseen. Tutkimuksen tuloksissa on paneuduttu yksityiskohtaisimmin Pohjois-Pohjanmaahan, joka on kahden viime vuosikymmenen kuluessa erikoistunut vahvasti sähkötekniseen teollisuuteen. Kainuussa ja Lapissa keskeisiä toimialoja ovat alkutuotanto, perusteollisuus ja yhteiskunnalliset palvelut. Uusimaa valtakunnallisena palvelukeskittymänä poikkeaa tuotantoperustaltaan selvästi pohjoisista maakunnista. Kaikilla neljällä alueella vienti ja julkinen kulutus yhdessä ovat ylläpitäneet noin 80 prosenttia työllisyydestä vuonna 2002. Pohjois-Pohjanmaalla sähköteknisen teollisuuden viennillä on tärkeä asema myös palvelujen työllisyydessä. Julkisen kulutuksen merkitys on suurin Kainuussa ja Lapissa. Uudellamaalla keskeinen asema työllisyydessä on yksityisillä palveluilla. Kaikkien alueiden työllisyydestä yhteensä viidenneksen turvaavat pääoman bruttomuodostus sekä kotitalouksien eksogeeninen kulutus. Tämän, alueiden tuotannosta riippumattoman kulutuksen tuloperustaa ovat eläkkeet, työttömyyskorvaukset ja muut tulonsiirrot, joilla on suurin merkitys pienissä maakunnissa. Loppukysyntä on keskeinen taustavaikuttaja työllisyyden tulevassa kehityksessä, joten sen alueelliset kehitysnäkymät tulisi ottaa talouspolitiikassa huomioon. Vahvoilla, vientiin suuntautuneilla alueilla taustatuki yrityksille ja suhdannepolitiikka saattavat riittää. Sen sijaan pienissä ja perifeerisissä maakunnissa riittävän kysynnän ylläpitäminen edellyttää pysyvää ja laaja-alaista vaikuttamista. Sen yhteisenä pyrkimyksenä tulee olla alueen tuotanto- ja tuloperustan vahvistaminen.
|
|---|