| Summary: | In political, popular and scholarly debates, the Arctic region is portrayed as being on the brink of becoming the “world’s new energy province”. Growth in global energy demand, dwindling reserves and political instabilities at existing production sites, warming climate, as well as advancements in extraction and transportation technologies are pushing energy activities further towards the previously inaccessible north. In these framings, energy in the Arctic is mostly understood as synonymous with oil and gas production for international exports: meanwhile, any societal aspects associated with energy-related developments remain largely neglected or reduced to regional socioeconomic concerns. In this dissertation I take an interest in what is seldom explicitly addressed when energy in the Arctic is discussed: the soci(et)al dimensions associated with the Arctic energy concern. Against the backdrop of scholarly debates over what energy and its social dimension might entail, I ask 1) what does “energy” in the context of the north refer to and 2) how is the social dimension of this energy understood? In this, I build on the understanding that language and linguistic representations not only reflect but also shape (although do not determine) how the Arctic “energyscape” and its human and nonhuman constituents are perceived and acted upon. Through the means and methods of situational analysis and by triangulating multisite, multimodal research materials, the three Arctic case studies of the dissertation shed light on the diversity of the regional energyscape and delve deeper into the ways in which energy is defined and debated in general as well as in relation to the soci(et)al dimension in the north. This dissertation diversifies the understanding of energy in the Arctic by drawing attention to the roles that issues related to renewable and other energy resources as well as energy consumption concerns play in the regional energy debates. It also sheds light on the ways in which the Arctic social dimension continues to be dealt with as predominantly indigenous and, in the context of energy, is largely reduced to developmental terms and to mediating social impacts within the Arctic region, with little attention to the global implications of regional energy development. Equally importantly, the study points out the mismatch between the textual and visual vocabularies that we resort to when energy or the social are discussed, and it is also here where the dissertation’s most important contributions to the study of energy and its social dimension lie. Constructing energy as an independent driver with its own internal logic instead of a contested cultural artifact places the ways in which energy is thought about more in the realms of natural science and technology than in those of societal discussion and debate. Energy becomes an issue that is placed in the hands of experts in order for it to be quantified, modelled, predicted and projected. A logic of this kind, in turn, is found in close relation to a certain understanding of what constitutes the social aspects that energy might relate to or entail: it is a logic that constructs, advocates and, essentially, is conceptually only able to grasp those parts of the lived and experienced social world that can be reduced to measurable, manageable indicators. Arktisen alueen energiavarannoilla on nykypäivän poliittisissa, populaareissa ja tieteellisissä energiakeskusteluissa erityisen keskeinen rooli. Globaalin energiankulutuksen kasvu, tunnettujen tuotantoresurssien ehtyminen, energiantuottajamaiden poliittiset epävakaudet, lämpenevän ilmaston vauhdittama pohjoisen merijään sulaminen ja nopeasti kehittyvät tuotanto- ja kuljetusteknologia ovat yhdessä saaneet arktisen alueen näyttäytymään maailman uutena energia-aarreaittana. Näiden keskustelujen ja arktisen alueen kontekstissa ”energia” on käytännössä synonyymi alueen öljy- ja kaasuvarantojen tuottamiselle kansainvälisiä markkinoita varten. Keskustelua energiantuotannon yhteiskunnallisista ulottuvuuksista tai energian alueellisista merkityksistä puolestaan ei käydä. Tämän tutkimuksen keskiössä ovat kysymykset, jotka arktisesta energiasta puhuttaessa lähes poikkeuksetta sivuutetaan: mielenkiinnon kohteena ovat tavat, joilla arktisen energian yhteiskunnalliset ulottuvuudet tulevat määritellyiksi ja ymmärretyksi alueellisissa energiakeskusteluissa. Laajaa, energiaa ja (sen) yhteiskunnallista ulottuvuutta käsittelevää kirjallisuuskatsausta vasten kysyn, 1) miten energia pohjoisen kontekstissa ymmärretään ja 2) millaisena sen suhde arktisen alueen ”sosiaaliseen” ja yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen näyttäytyy? Tutkimusasetelma rakentuu maltillisen konstruktivistiselle näkemykselle, jossa kielellä ja sen käytöllä on keskeinen, joskaan ei määrittävä rooli paitsi arktisen energiamaiseman esittäjänä myös energiamaiseman koonnosten ja niissä merkityksellisten tekijöiden ja kysymysten rakentajina. Väitöskirjan kolme tilanneanalyysin sovellutuksiin nojaavaa, eri lähteistä kerättyjen media- ja asiakirja-aineistojen kieltä ja kuvakieltä tarkastelevaa tapaustutkimusta havainnollistavat jokainen tahollaan tapoja, joilla energia ja yhteiskunnallinen kietoutuvat yhteen tai ajautuvat erilleen pohjoisen energiamaiseman erityislaatuisessa kontekstissa. Tutkimuksen energiaa tarkasteleva analyysi tuo näkyviin öljyn- ja kaasuntuotannon hallitsemassa keskustelussa marginaaliin jäävät uusiutuviin ja muihin energianlähteisiin liittyvät näkökohdat, energian kulutusta käsittelevät alueelliset kysymykset sekä myös energiakeskustelun irrallisuuden arktisesta eletystä arjesta. Aineiston tarkastelu havainnollistaa myös tapoja, joilla arktisen alueen sosiaalinen tai yhteiskunnallinen ulottuvuus pelkistyvät ensi sijassa alkuperäiskansakeskusteluksi ja erityisesti energian kontekstissa kehityskysymykseksi: energiantuotannon valjastamiseksi pohjoisen sosioekonomisen kehityksen veturiksi alueelliset haittavaikutukset minimoiden, mutta maailmanlaajuisista vaikutuksista välittämättä. Ennen kaikkea tutkimus kuitenkin kiinnittää huomiota energiasta ja yhteiskunnallisesta puhuttaessa käytettävien sanastojen ja kuvastojen keskinäisiin eroavaisuuksiin ja epäsuhtaan. Teknologian ja tieteen sävyttämä ymmärrys energiakehityksestä itsenäisenä, objektiivisena ja valintojen muokkaamattomissa olevana luonnonvoimana kulkee käsi kädessä yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta vain mitattavat, seurattavissa ja hallittavissa olevat ilmiöt tavoittamaan kykenevän määritelmän kanssa.
|
|---|