| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millainen on ylälappilainen erämaa ja mitkä ovat sen keskeiset elementit inarilaiskirjailija Martti Peltomaan kokemuskerronnassa ja tuotannossa. Tutkimuksessa kuvaillaan erämaata elettynä ja koettuna paikkana sekä toiminnallisena ympäristönä. Lisäksi huomio kiinnittyy siihen, millaisia muutoksia ylälappilaisessa erämaassa on tapahtunut lähivuosikymmenien aikana. Tutkimuksen teoreettinen tausta hahmottuu monitieteisen erämaatutkimuksen, humanistisen maantieteen ja ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen lähtökohdista. Tutkimus perustuu narratiivis-elämäkerralliseen tutkimusotteeseen ja se tarkastelee pohjoisia erämaaalueita inarilaisen luonnonkäyttäjän ja eräkirjailijan näkökulmasta hänen suullisesti ja kirjallisesti tuottamiensa paikkaelämäkerrallisten kertomusten avulla. Tutkimus tuo esiin erämaaluontosuhteen pitkäkestoisuuden ja ympärivuotisena näkyvän jatkumon sekä erämaiden merkityksen arkipäiväisenä toimintaympäristönä. Martti Peltomaan kerronnalle tyypillistä on erämaan paikkojen kuvaaminen niiden konkreettisten ja maantieteellisten sijaintien perusteella. Erämaahan liittyvä kerronta paikantui ylälappilaisiin fyysis-sijainnillisiin ympäristöihin, kuten Ivalojoelle, Inarijärvelle, Hammastunturin ja Tsarmitunturin erämaahan sekä Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistojen alueille. Osa näistä alueista on myös lainsäädännöllisesti luonnonsuojelualueiksi tai erämaiksi määriteltyjä alueita, jotka toisaalta ovat Peltomaalle henkilökohtaisesti elettyjä ja koettuja ympäristöjä. Inarin kunnan alueilla sijainneisiin erämaisiin alueisiin liittyi merkityksellisiä ja pitkäaikaisia sidoksia sekä eränkäynnin että rajavartijan työn kautta. Hiljaisuus ja syrjäisyys ovat merkittäviä erämaisuutta lisääviä tekijöitä Peltomaan kerronnassa. Tähän liittyy myös pyrkimys tavoittaa alkuperäisen erämaaluonnon, syrjäänvetäytymisen ja rauhoittumisen kokemus, jolloin ihminen voi tuntea olevansa omien selviytymistaitojensa varassa. Inarijärven saaret, vanhat puut ja yleensäkin vanhaa puustoa kasvavat aarnimetsät ja laajoja maisemanäkymiä avaavat, helppokulkuiset vaaramaat tuottavat merkityksellisiä erämaakokemuksia. Erämaan määrittely periferia-ajattelun mukaan ei ole aivan yksinkertaista. Koetut, eletyt ja kerrotut paikat käsittivät lähinnä laajoja erämaisia alueita, mutta myös lähellä asutusta olevia suhteellisen pieniä erämaisia paikkoja Peltomaan kuvauksissa. Myös ihminen ja sivilisaatio historiallisine kehityskulkuineen ja etenkin pohjoisen luontoon sitoutuva elämäntapa ovat osa erämaata, joka määrittyy ja saa merkityksiä inhimillisessä ja kulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Vuodenkierto ja vuodenajat asettuvat luontevaksi kehykseksi erämaassa tapahtuville toiminnoille, kuten kalastukselle, metsästykselle, luonnonmarjojen keräilylle ja luonnossa liikkumiselle. Luonnonhyödyntäminen arkisina käytänteinä ilmenee toisaalta elämyksellisyytenä luonnossa liikkumisen yhteydessä ja toisaalta kohtuullisuuden periaattein hankitun ja ravintona käytettävän saaliin merkityksenä. Luonto ja erämaa ovat edelleen riista- ja raaka-aineaitta, ja etenkin kotitarvekalastus on ympärivuotinen luonnonhyödyntämisen tapa. Eränkäynnin taitojen ja asianmukaisen pyyntivälineistön käytön hallitseminen ovat olennainen osa luonnonhyödyntämisen arkirutiineja. Martti Peltomaan kerronnalle tyypillistä on traditionaaliseen erämaakäsitykseen pohjautuva suhtautuminen paikkoihin ja toimintaan. Paikallisesti rakentunut tekijyys erämaisten paikkojen ja käytäntöjen osana ovat voimakkaasti läsnä pohjoisessa erämaaluontosuhteessa. Matkailullisiin luonnonkäytön malleihin liittyviä kysymyksiä ei juuri tule esille, mutta erämaan suojelullisia näkökohtia on nähtävissä erityisesti niissä kertomuksissa, joissa käsitellään luonnonympäristöissä tapahtuneita muutoksia. Viime vuosikymmeninä tapahtuneet ympäristönmuutokset tulevat näkyviksi sekä ympäristön luonnollisten muutosprosessien että ihmisen toiminnan välittömien tai välillisten seurausten kuvauksina. Ihmisen luonnonmuutoksia aiheuttava aktiivinen toimijarooli ilmenee paikallisesti erämaiden virkistyskäytön, metsätaloustoimenpiteiden ja nykyaikaisen porotalouden yhteydessä. Toisaalta erämaaympäristöihin kohdistuvat kasvavat poliittiset ja taloudelliset hyödyntämispaineet herättävät huolta. Ympäristönmuutosten lisäksi luonnossa liikkumisen teknistyminen ja viestintäteknologian kehittyminen ovat nykyaikaistaneet raja- ja erämiehen arkipäivää ja eränkäyntiä. Martti Peltomaan kirjallisen tuotannon voidaan katsoa kuuluvan pohjoiseen kirjallisuuteen. Tuotannossa toistuvat aiheet noudattelevat pohjoiselle kirjallisuudelle tyypillistä tematiikkaa, johon ne osallistuvat eräkirjallisuuden lajin erityispiirteiden kautta. Myös Peltomaan eräkirjatuotanto ilmentää kertomustensa ja luontokuvauksensa kautta erämaan traditionaalista ja toiminnallista perustaa. Tutkimus haastaa pohtimaan erämaiden merkitystä arktisen pohjoisen ihmisen, yhteiskunnan, ympäristön ja näiden vuorovaikutuksen näkökulmasta sekä etsimään avaimia kestävään erämaaluontosuhteeseen. This study analyzes the nature of wilderness in northern Lapland and its core elements in the author Martti Peltomaa’s experience-based narration and production. The study describes the wilderness as a lived and experienced place and as an environment for human action. In addition, it focuses on changes that have taken place in the wilderness during the past few decades. The theoretical background of the research is grounded in interdisciplinary viewpoints on wilderness research, humanistic geography, and eco-critical literary research. This study is based on a narrative-biographical research approach. The data focus on the northern wilderness areas from the perspective of the Inari nature-goer, the wilderness author, and his oral and written place-bound biographical narratives. This brings out the author’s long-lasting year-round relationship with nature and the meaning of wilderness in the modern everyday environment. Martti Peltomaa’s narration typically describes places in the wilderness according to their concrete and geographical locations. His narratives are located in the physical environments of northern Lapland, such as the wilderness of the Ivalo River, Lake Inari, Hammas Fell, Tsarmi Fell, and the areas of Lemmenjoki and the Urho Kekkonen National Parks. While some of these areas are legislatively defined as nature reserves or wilderness areas, they are also environments that Peltomaa has personally lived in and experienced. He has a particularly significant long-term connection with these parts of the municipality of Inari because of his work as a border guard and his hobby, hunting. Silence and lonesomeness are significant factors that increase the sense of wilderness. They are also connected with the endeavor to reach the original experience of wilderness, isolation, and retreat, which require one to depend on survival skills. The islands of Lake Inari, the old trees, the virgin forest, and the passable hills and woods open to wide vistas provided Peltomaa with meaningful wilderness experiences. The definition of wilderness as based on the idea of periphery is ambiguous. Experienced, lived, and narrated places cover wide wilderness-like areas but also relatively small wilderness-like places near settlement. Therefore, human beings and civilization, with their historical path of development, and especially the nature-bound northern lifestyle, are a part of how wilderness is defined through human cultural interaction. The annual rhythm and seasons set the natural framework for actions taking place in the wilderness, such as fishing, hunting, berrypicking, and hiking. The exploitation of nature as everyday practice is one aspect of this, but the other is modesty in finding food. Nature and wilderness still are the sources of game and resources. Fishing to gain one’s keep is a year-round means of exploiting nature, and wilderness skills and appropriate fishing and hunting gear play a crucial part in the daily routines of nature exploitation. Attitudes based on the traditional concept of wilderness and focused on places, actions, and locally-constructed actors in wilderness-like places are strongly present in the northern wilderness-nature relationship. Peltomaa’s production does not often address questions of tourism-related models of nature exploitation, but nature protection is evident, especially in narratives that discuss changes in natural environments. The environmental changes that have occurred during the past few decades become evident as processes of nature, and as direct and indirect consequences of human action. The active role of the human being in the changes of nature occurs locally in the recreational use of wilderness, forestry, and modern reindeer herding. On the other hand, the political and economic pressures to make use of wilderness environments are a concern. In addition to changes in nature, the techonologization of nature and the development of communication technology have modernized the border guard and hunter’s everyday lives and practices. Martti Peltomaa’s literary work can be seen to represent northern literature. The themes he discusses in his production involve the typical themes of northern literature, as well as the special features of wilderness literature. In addition, Peltomaa’s narratives and descriptions of nature manifest the traditional and functional role of wilderness. This study contemplates the meaning of wilderness from the points of view of the northern people, the environment, and the interaction between the two, looking for keys to a sustainable wilderness/nature relationship.
|
|---|