A methodological comparison of bathymetric modelling in sub-arctic rivers – a case study in the Tana River, Finland and Norway

Subarktinen jokiekosysteemi toimii tärkeänä biodiversiteetin keskittyminä pohjoisella pallonpuoliskolla. Paikallista tietoa sekä menetelmäkuvauksia kuinka nykyinen ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa subarktiseen jokiympäristöön, puuttuu. Kaukokartoitusmenetelmät tarjoavat korkean resoluution, aika- se...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Kukkavuori, Susanna
Other Authors: Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Science, Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten
Format: Master Thesis
Language:English
Published: Helsingin yliopisto 2024
Subjects:
Online Access:http://hdl.handle.net/10138/576402
Description
Summary:Subarktinen jokiekosysteemi toimii tärkeänä biodiversiteetin keskittyminä pohjoisella pallonpuoliskolla. Paikallista tietoa sekä menetelmäkuvauksia kuinka nykyinen ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa subarktiseen jokiympäristöön, puuttuu. Kaukokartoitusmenetelmät tarjoavat korkean resoluution, aika- sekä kustannustehokkaan tavan mallintaa syvyystietoa joen pohjasta, joka on keskeistä jokiekosysteemien prosessien tutkimisessa. Tässä tutkimuksessa vertailin kolmen kaukokartoitusmenetelmän – monisäteisen kaikuluotauksen, vihreän aallonpituuden ilmalaserkeilauksen ja monispektrisen satelliittikuvantamisen – kykyä tuottaa syvyysmalli osasta matalaa subarktista jokea. Tutkimusalueena toimii Pohjois-Suomen ja -Norjan rajalla sijaitseva Tenojoki. Monisäteinen kaikuluotaus ja laserkeilaus tarjoavat korkean spatiaalisen resoluution sekä kyvyn läpäistä vesimassaa. Monispektrinen satelliittikuvaus taas mahdollistaa laajemman alueen kartoittamisen usein muita menetelmiä kustannustehokkaammin, mutta matalammalla spatiaalisella resoluutiolla. Kaukokartoitusmenetelmien arviointi suoritettiin kenttätutkimusaineiston perusteella kahdesta tutkimuskohteesta, jotka edustavat joen erilaisia ominaisuuksia pinnanmuodoiltaan, kaltevuudeltaan sekä virtausnopeudeltaan. Analyysi sisälsi aineiston tuottamisen digitaalisiksi syvyysmalleiksi käyttämällä käänteisen etäisyyden interpolaatiomenetelmää sekä Lyzengan algoritmia. Syvyysmallien validointi tapahtui virhelaskennalla. Lineaarisella regressiomallilla ja Pearsonin korrelaatiokertoimella, mallien poikkileikkauksen eroilla sekä pohjan karheuden mallintamisella suoritettiin syvyysmallien laadun vertailu. Kaikista kaukokartoitusmenetelmistä johdetuista syvyysmalleista pystyi havaitsemaan aiempaan tutkimustietoon pohjautuvia pohjan pääpiirteitä. Monisäteinen kaikuluotaus tuotti pistetiheydeltään yhtäläisimmän syvyysmallin (keskiarvo R2=0,57 ja RMSE=0,80). Ilmalaserkeilauksen syvyysmallit osoittivat suurinta epäluotettavuutta, johtuen datan kohtalaisesta epätarkkuudesta (ka R2=0,27 ja RMSE=1,18). ...