Ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihto ikiroutasuon habitaateissa ja kirjallisuuskatsaus ilmastonmuutoksen vaikutuksista sen hiilivoihin

• Main Author: Tuomaala, Emilia
• Other Authors: Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Helsingfors universitet, Bio- och miljövetenskapliga fakulteten
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: Helsingin yliopisto 2022
• Subjects: Ikiroutasuot; ilmastonmuutos; hiilidioksidi; metaani; ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihto; Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelma (ECGS); Master's Programme in Environmental Change and Global Sustainability; Magisterprogrammet i miljöförändringar och global hållbarhet; Ympäristömuutos; Environmental Change; Miljöförändring; permafrost
• Online Access: http://hdl.handle.net/10138/349537

Ikiroutasoille on varastoitunut noin 185 Pg hiiltä, ja ne ovat siten merkittävä osa globaalia hiilenkiertoa. Hitaan hajoamisen vuoksi ne ovat vuosituhansien ajan sitoneet ilmakehästä hiilidioksidia ja viilentäneet siten ilmastoa. Soiden hapettomissa olosuhteissa anaerobinen hajoaminen muodostaa kuitenkin myös metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Ilmastonmuutoksen seurauksena ikiroutasoiden habitaateissa ja niiden esiintyvyyden määrässä tapahtuu muutoksia ja tämän on havaittu vaikuttavan myös niiden CO2- ja CH4-voihin. Tässä pro gradu -tutkielmassa vertailen Ruotsin Abiskossa sijaitsevan Stordalenin laakiopalsasuon ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihtoa (NEE) ja huokosveden metaanikonsentraatiota eri mikrohabitaateissa. Lisäksi kirjallisuuden avulla tarkastelen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa alueen habitaatteihin ja siten suon CO2- ja CH4-voihin. Vuomittaukset osoittivat mittausjakson NEE:n vaihtelevan eri mikrohabitaattien välillä. Rahkasammal- ja ruskorahkasammalmikrohabitaatit olivat hiilidioksidin nettonieluja ja jäkälä-, varvikko- ja suovillamikrohabitaatit olivat nettolähteitä. Tuloksia selitti parhaiten vihreän kasvillisuuden prosenttipeittävyys, joka oli molemmissa rahkasammalhabitaatissa kaikkein suurinta. Huokosveden metaanikonsentraatioissa ei havaittu merkitseviä eroja eri habitaattien välillä. Stordalenissa ikiroudan sulaminen on johtanut kosteampien habitaattien yleistymiseen. Nämä habitaattimuutokset ovat lisänneet alueen hiilensidontaa, mutta samalla myös metaanipäästöjen määrää. Tämän seurauksena suon säteilypakote on kääntynyt negatiivisesta positiiviseksi ja habitaattimuutosten edelleen jatkuessa tämä positiivinen vaikutus tulee todennäköisesti vielä kasvamaan. Pidemmällä, yli sadan vuoden aikajänteellä, säteilypakote luultavimmin kääntyy jälleen negatiiviseksi hiilidioksidin sidonnan kasvaessa ja metaanin päästölähteiden ja vaikutuksen heiketessä. Permafrost peatlands have a significant role in the global carbon cycle, as they store ca. 185 Pg of carbon. Because of the slow ...