Metsähanhen alalajien tunnistaminen nokan morfologian ja värityksen avulla

• Main Author: Jumppanen, Erika
• Other Authors: Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Helsingfors universitet, Agrikultur- och forstvetenskapliga fakulteten
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: Helsingin yliopisto 2022
• Subjects: Metsähanhi; taigametsähanhi; tundrametsähanhi; morfologia; Metsätieteiden maisteriohjelma; Master 's Programme in Forest Sciences; Magisterprogrammet i skogsvetenskaper; Metsien ekologia ja käyttö; Forest ecology and management; Skogsekologi och resurshållning; Anser fabalis; taiga
• Online Access: http://hdl.handle.net/10138/345246

Euroopassa esiintyy kahta metsähanhen alalajia: tundrametsähanhi Anser fabalis rossicus sekä taigametsähanhi Anser fabalis fabalis. Taigametsähanhia pesii Suomessa, mutta myös tundrametsähanhia esiintyy kevät- ja syysmuuttojen aikana. Tundrametsähanhen muuttoreitti kulkee kuitenkin idempää kuin taigametsähanhen, ja ne myös muuttavat myöhemmin syksyllä kuin taigametsähanhet. Metsähanhen metsästys on ollut Suomessa viime vuosina tiukasti säädeltyä ja metsästystä on pyritty ajallisilla sekä paikallisilla rajoituksilla kohdentamaan elinvoimaiseen tundrametsähanheen. Saaliissa esiintyy kuitenkin edelleen molempia alalajeja. Alalajien erottaminen toisistaan silmänvaraisesti on vaikeaa, ja siksi olisi tärkeää saada tietoa saaliin alalajikoostumuksesta kestävän metsästyksen pohjaksi. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää taiga- sekä tundrametsähanhen nokan muodoista tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia morfometriikan ja nokan värityksen avulla. Tuloksista on tarkoitus luoda työkalu, jonka avulla alalaji voidaan tunnistaa tietyllä todennäköisyydellä valokuvasta. Lajintunnistus on tärkeää hanhien kannanhoidon kannalta, jotta metsähanhisaaliin alalajijakaumaa on mahdollista seurata. Saalislintujen tunnistaminen on välttämätöntä taigametsähanhen kannan elinvoimaisuuden turvaamisessa. Tutkimuksen aineisto koostuu noin yhdeksästä sadasta hanhen päästä. Aineisto kerättiin Ruotsista vuosina 2017–2018 sekä Suomesta ja Virosta vuosina 2018–2019. Päistä otettiin DNA-näyte sekä standardisoitu kuva. DNA-tulosten avulla oli mahdollista tutkia alalajien eroja, jotka voisivat auttaa tunnistuksessa. Kuvista otettiin myös absoluuttisia mittoja sekä mitattiin keltaisen värin määrää ylänokassa. Mallinnuksessa selvitettiin, onko mitoilla mahdollista selittää metsähanhen alalajia. Tutkielmassa esitellyn tilastollisen mallin avulla oli mahdollista neljän muuttujan: keltaisen värin määrän nokassa, nokan pituuden ja ala- ja ylänokan paksuuden perusteella ennustaa alalaji noin 93 prosentin tarkkuudella. Tulokset tukivat aiempia taksonomisia ...