Suoluontotyyppien uhanalaisuus

• Main Authors: Kokko, Aira, Ojanen, Paavo, Aapala, Kaisu, Hotanen, Juha-Pekka, Laitinen, Jarmo, Punttila, Pekka, Rehell, Sakari, Tiainen, Juha, Vasander, Harri
• Format: Article in Journal/Newspaper
• Language: Finnish
• Published: Suoseura 2021
• Subjects: bogs; marshes; mires; swamps; peatland types; raised bogs; pine bogs; aapa mires; slope mires; palsa mires; mire conservation; mire complexes; bog vegetation; marsh flora; peatland vegetation; swamp flora; site types (biology); vegetation; habitat types; climate; protection (activity); nature conservation; botany; Finland; Southern Finland; Northern Finland; Lapland; Gulf of Bothnia; suot; suokasvillisuus; suotyypit; soidensuojelu; suoyhdistymät; suojelu; luonnonsuojelu; uhanalaisuus; kasvupaikkatyypit; kasvillisuus; luontotyypit; ilmasto; keidassuot; kohosuot; aapasuot; rinnesuot; palsasuot; boreaaliset piensuot; tunturisuot; rämeet; korvet; Neva; palsa; Lappi
• Online Access: http://hdl.handle.net/10138/336023

Suoluonnon muutosten takia monet soiden luontotyypit ovat uhanalaistuneet. Vuonna 2018 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa suoluontoa tarkasteltiin ja arvioitiin kahdella hierarkiatasolla. Yhtäältä tarkasteltiin suokasviyhteisöjä, joita voidaan luokitella suotyypeiksi. Toisaalta tarkasteltiin useiden suotyyppien muodostamia laajempia suokokonaisuuksia eli suoyhdistymiä sekä useista erillisistä suolaikuista muodostuvia maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja (Kaakinen ym. 2018a, b). Soiden luokiteltuja kasviyhteisöjä kutsutaan suotyypeiksi (Eurola ym. 2015, Kaakinen ym. 2018b, Laine ym. 2018). Yhdellä suolla on yleensä useiden, jopa kymmenien eri suotyyppien kasvillisuutta. Suokasviyhteisöjen pääryhmiksi katsotaan kasvitieteellisessä suoluokittelussa korvet, rämeet, nevat ja letot, mutta myös luhtaja lähdekasvillisuus (Eurola & Kaakinen 1978, Eurola ym. 2015, ks. Soiden kasvillisuus). Luhdat ja lähteiköt vaihettuvat ilman selvää rajaa vesiluontotyyppeihin. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa lähteikköluontotyypit on käsitelty ja arvioitu sisävesiluontotyyppien yhteydessä (Lammi ym. 2018). Luhdat ja lähdekasvillisuus mainitaan myös uusimmissa metsätieteellisissä suotyyppioppaissa (esim. Laine ym. 2018). Eri päätyyppiryhmiin kuuluva suokasvillisuus muodostaa myös yhdistelmätyyppejä: neva- ja lettokorpia sekä neva- ja lettorämeitä. Suoyhdistymä on yhtenäinen suoalue, jossa on eri suotyypeistä koostuvia osia (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962, Kaakinen ym. 2018b). Suoyhdistymätyypit jakautuvat ilmastollisiin ja paikallisiin tyyppeihin. Ilmastollisista suoyhdistymätyypeistä keidassoiden eli kohosoiden esiintyminen painottuu eteläisen Suomen muuta Suomea kuivempaan ja lämpimämpään ilmastoon, kun taas aapasoiden esiintyminen painottuu pohjoisen Suomen kosteaan ja viileään ilmastoon (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962). Myös rinnesuot vaativat viileän ja kostean ilmaston (Havas 1961), ja palsasoita esiintyy vain pohjoisimmassa Lapissa, missä on tarpeeksi kylmää paikallisen ikiroudan ...