Paleoceanographic ocean surface conditions in Kongsfjorden, Svalbard during the past 500 years

• Main Author: Luostarinen, Tiia
• Other Authors: Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Geotieteiden ja maantieteen laitos, University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography, Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, Institutionen för geovetenskaper och geografi
• Format: Master Thesis
• Language: English
• Published: Helsingin yliopisto 2017
• Subjects: Geology; Geologia; Geologi; Svalbard; Vuono; Arktis*; Kongsfjord*; Kongsfjorden
• Online Access: http://hdl.handle.net/10138/229358

Arktisen alueen uskotaan reagoivan ilmastonmuutokseen voimakkaimmin. Viimeisten vuosikymmenien aikana arktinen merijää merkittävä väheneminen ja voimistunut polaarialueiden lämpeneminen ovat selkeitä merkkejä ilmaston viimeaikaisesta lämpenemisestä. Ilmastonmuutoksen ja siihen vaikuttavien mekanismien ymmärtämiseksi, tutkimukset menneestä ilmastonmuutoksesta ja ilmaston vaihtelusta ovat tärkeitä. Huippuvuorten länsirannikolla sijaitseva Kongsfjordenin vuono on herkkä ympäristön muutoksille. Alueen oseanografiset olosuhteet heijastavat voimakkaasti Länsi-Huippuvuorten merivirran vaihteluita. Länsi-Huippuvuorten merivirta kuljettaa lämmintä ja suolaista atlanttista vettä, ja virtausmuutosten on todettu vaikuttavan Kongsfjordenin alueeseen merkittävästi. Piileväanalyysin ja WA-PLS – siirtofunktion avulla tehty meriveden pintalämpötilarekonstruktio, faktorianalyysi ja kvalitatiivinen merijäärekonstruktio tuovat tietoa eri vesimassojen vaihtelusta alueella viimeisten 500 vuoden aikana. Kongsfjordenin suulta otettu 49 cm sedimenttikoori tutkittiin 1,0 cm tarkkuudella. Piileviä esiintyi vain 16 cm syvyydelle saakka, ja radiohiiliajoitusten mukaan piilevädata edustaa noin viimeistä 500 vuotta. Meren pintalämpötilarekonstruktio osoittaa lämpötilavaihtelun olleen 4,1 ja 6 ˚C asteen välillä ja keskiarvon olleen 4,8 ˚C astetta. Merijäärekonstruktio osoittaa, että alueella on ollut merijäätä viimeisten 500 vuoden aikana, mutta sen määrä on vaihdellut. Sekä pintalämpötilan että merijään esiintyvyyden vaihtelu osoittavat eri vesimassojen vaihtelua alueella. Faktorianalyysin tulokset tukevat tätä havaintoa, ja Pienen Jääkauden aikainen kylmeneminen näkyy kaikissa tuloksissa. Pienen Jääkauden jälkeen ilmaston lämpeneminen näkyy rekonstruktioiden yläosassa. Viimeisen vuosisadan aikana kuitenkin näkyy vaihtelua, joka raekokoanalyysin perusteella tulkittiin sedimenttien kerrostumisen häiriintymiseksi. Voimakas lämpeneminen Pienen Jääkauden jälkeen on kuitenkin havaittavissa. Tulosten pohjalta voidaan havaita, että Pieni Jääkausi ...