Nuorten ilvesten elinympäristön käyttö dispersaalin aikana

• Main Author: Viitanen, Ville
• Other Authors: Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Metsätieteiden laitos, University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Sciences, Helsingfors universitet, Agrikultur- och forstvetenskapliga fakulteten, Institutionen för skogsvetenskaper
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: Helsingin yliopisto 2017
• Subjects: Lynx lynx; GIS; Corine Land Cover -2012; dispersal; habitat; ilves; dispersaali; elinympäristö; korkeusluokka; Metsien ekologia ja käyttö; Forest Ecology and Management; skoglig ekologi och resurshushållning; Luke; Ilves; Lynx
• Online Access: http://hdl.handle.net/10138/224553

Pro gradu työssäni tutkin nuorten ilvesten (Lynx lynx) elinympäristön käyttöä dispersaalin aikana. Selvitin aineiston avulla, minkälaisia elinympäristöjä ja maaston muotoja (korkeusluokkia) ilvekset käyttävät dispersaalin aikana. Vastaavanlaisia tutkimuksia ei Suomessa ole tehty paljoa, joten kyseessä on uuden tiedon tuottaminen. Tutkimus on tehty Luonnonvarakeskuksen (Luke) seuranta-aineistoon pohjautuen. Tutkimuksessani on kolme tutkimuskysymystä. 1) Onko elinympäristötyypillä merkitystä dispersaaliin, ja miten elinympäristöjen käyttö jakautuu sukupuolten välillä? 2) Onko maanpinnan korkeudella merkitystä dispersaalin aikana, ja miten korkeusluokat jakautuvat sukupuolten välillä? 3) Kumpi sukupuoli dispersoi pitemmän matkan? Tutkimusalue oli Etelä-Suomi Jyväskylän korkeudelle saakka. Tutkimusaineistossa oli yhteensä yhdeksän urosta ja seitsemän naarasta. Aineisto oli kerätty vuosien 2008 – 2014 välisenä aikana. GPS- pannalla varusteltujen ilvesten paikannuspisteet siirrettiin ArcGIS 10.3.1 paikkatieto-ohjelmaan. Analyyseissa käytettiin paikannuspisteiden lisäksi Corine Land Cover -2012 elinympäristötyyppi aineistoa ja maanpinnan DEM (Digital elevation model) korkeusmalli aineistoa. Corine aineiston järjestelin kahdeksaan eri luokkaan, ja korkeusmallin kahteenkymmeneen. Ilvesten paikannuspisteet piirrettiin reiteiksi, joiden vyöhykkeeksi asetettiin neljä kilometriä. Lisäksi jokaiselle paikannuspisteelle tehtiin oma halkaisijaltaan kymmenen metrin kokoinen vyöhyke. Näiden vyöhykkeiden avulla katsottiin, kuinka elinympäristötyypit ja maanpinnan korkeus sijoittuvat kunkin ilveksen dispersaalille. Dispersaalin pituus laskettiin kahdella eri tavalla: A1-B1 - matka oli lähtö- ja päätepisteen välinen etäisyys ja A2-B2 -matka oli dispersaalin kokonaispituus kaikkien paikannuspisteiden kautta. Tilastolliset testaukset tein Mann Whitney -U testillä. Tulokset osoittivat, että urosten ja naaraiden keskinäinen elinympäristötyyppien käyttö jakaantui tasaisesti ...