К вопросу о первичных долгих гласных в тунгусо-маньчжурских языках

• Main Author: Talvitie, Eero
• Other Authors: Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Maailman kulttuurien laitos, University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of World Cultures, Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten, Institutionen för världens kulturer
• Format: Master Thesis
• Language: Russian
• Published: Helsingfors universitet 2016
• Subjects: historiallinen kielitiede; Altaic Studies; Altaistiikka; Altaistik; vertaileva kielitiede; tunguusikielet; jämförande språkvetenskap; tungusiska språk; Tunguusikielet
• Online Access: http://hdl.handle.net/10138/168149

Työssä selvitetään tunguusilaiseen kantakieleen rekonstruoitavien pitkien vokaalien määrä ja laatu. Pitkien vokaalien olemassaolo kantatunguusissa on tunnettu V. I. Cinciuksen klassisesta rekonstruktiosta (1949) lähtien, mutta niiden yksityiskohtainen tutkimus ei ole ollut mahdollista ennen luotettavien lähteiden ilmestymistä. Tässä työssä tarkistetaan 98 Cinciuksen esittämää mahdollisesti pitkän vokaalin sisältävää sanaa ja affiksia tarkimpien käytettävissä olevien sanakirjalähteiden avulla. Lisäksi esitetään alustavia huomioita kantakielen pitkien vokaalien fonotaksista, synnystä ja kehityksestä eri tunguusikieliin. Jokainen Cinciuksen esittämä pitkä vokaali analysoidaan historiallis-vertailevaa metodia käyttäen seuraavissa vaiheissa: 1. Kunkin esimerkkisanan ja -affiksin etymologia hyväksytään tai hylätään uuden aineiston valossa. 2. Vokaalivastaavuudet kantatunguusiin hyväksytyissä etymologioissa kootaan kantakielen foneemeiksi. 3. Kullekin foneemille esitetään äännearvo (pitkä vokaali, diftongi, äännejono, lyhyt vokaali). Työssä käytetty aineisto vahvistaa kantatunguusiin 7 pitkää vokaalifoneemia, yhden vähemmän kuin perinteisessä rekonstruktiossa. Lisäksi aineistossa vaikuttaa esiintyvän 7 diftongia ja 1 triftongi, joista osa lienee analysoitavissa vokaalin ja sonorantin jonoiksi. Työn ansio on erityisesti kiistanalaisten pitkien monoftongien ja diftongien erottaminen uuden aineiston perusteella. Kiinassa ja Japanissa julkaistuja lähteitä ei ole aiemmin hyödynnetty kantatunguusin rekonstruoinnissa. Lisäksi työssä esitetään useita tarkennuksia varhaisimman tunguusilaisen kirjakielen, džurtšenin, kirjoituksen purkamiseen.