Traditional and Local Knowledge in Land Use Planning: The Enontekiö Municipality in the Finnish Saami homeland as an example

• Published in: Alue ja Ympäristö
• Main Authors: Markkula, Inkeri, Turunen, Minna Tuulikki, Tuulentie, Seija, Nikula, Ari
• Format: Article in Journal/Newspaper
• Language: Finnish
• Published: Alue- ja ympäristötutkimuksen seura 2020
• Subjects: Akwé:Kon Guidelines; land use planning; local knowledge; traditional knowledge; Saami homeland; Akw´é: Kon -ohjeet; maankäytön suunnittelu; paikallinen tieto; perinteinen tieto; saamelaisalue; Enontekiö; Kon; reindeer husbandry; saami
• Online Access: https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/82535; https://doi.org/10.30663/ay.82535

Land Use and Building Act provides interaction and participation of local people in land use planning. Convention on Biological Diversity requires traditional and local knowledge to be taken into account in land use planning. In the Saami homeland of Finland Metsähallitus, first in the world, has applied the voluntary Akwé: Kon Guidelines to fulfill the requirements of the Convention. Here we study the experiences of applying Akwé: Kon Guidelines into land use planning, based on PPGIS (Public Participatory GIS) survey and interviews of officials and local Saami reindeer herders conducted in 2016–2018 in Enontekiö. The Saami informants reported that Reindeer Husbandry Act does not recognize and protect the Saami reindeer herding system and related knowledge, and this makes inclusion of traditional knowledge into land use planning very difficult. The planners of Metsähallitus brought out the need for exact localization of knowledge and problems related to the inclusion of experience-based knowledge into planning systems. Participatory GIS methods may offer a functional tool for documenting traditional knowledge, but unsolved questions related to the access to natural resources and Saami cultural heritage make knowledge localization on the maps challenging. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää vuorovaikutteisuutta ja paikallisten ihmisten osallistamista maankäytön suunnittelussa. Kokemusperäisen paikallistiedon ja perinteisen tiedon tuominen osaksi suunnitteluprosesseja edistää vuorovaikutteisuutta ja parantaa osallistamista. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus edellyttää perinteisen tiedon huomioimista maankäytön suunnittelussa Suomen saamelaisalueella. Sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi Metsähallitus on ensimmäisenä maailmassa ottanut käyttöön vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet. Tarkastelemme tässä tutkimuksessa Akwé: Kon -ohjeiden soveltamiseen liittyviä kokemuksia, sekä kartoitamme kokemusperäisen paikallisen ja perinteisen tiedon sisällyttämiseen maankäytön suunnittelussa liittyviä haasteita. Koska paikallista ja perinteistä tietoa enenevässä määrin kerätään paikkatietomenetelmiä käyttäen, pohdimme myös erityiskysymyksiä, joita osallistavien paikkatietomenetelmien käyttöön saamelaisalueella liittyy. Tutkimus pohjautuu vuosina 2016–2018 Enontekiöllä tehtyyn paikkatietokyselyyn sekä maankäytön parissa toimivien virkamiesten ja paikallisten saamelaisten poronhoitajien haastatteluihin. Paikallisen kokemusperäisen ja perinteisen tiedon sisällyttämiseen osaksi maankäytön suunnitteluprosesseja liittyy edelleen haasteita. Saamelaiset informantit toivat ilmi, että poronhoitolaki ei suojaa riittävästi saamelaista poronhoitoa ja siihen liittyvää ylisukupolvista tietoa. Metsähallituksen suunnittelijat toivat esiin paikallistiedon tarkan paikantamisen tarpeen sekä ongelmat, joita syntyy, kun kokemusperäistä paikallista ja perinteistä tietoa sisällytetään suunnittelujärjestelmiin. Osallistavat paikkatietomenetelmät voivat tarjota toimivan työkalun perinteisen tiedon dokumentointiin, mutta saamelaiseen kulttuuriperintöön ja nautinta-alueisiin liittyy sellaisia ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka tekevät tiedon paikantamisen kartoille haasteelliseksi.