Olaus Sirman runojen vertailevaa luentaa: runojen poetiikka ja rakenne ympäröivien kulttuurien tekstien näkökulmasta

• Published in: Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja
• Main Authors: Kallio, Kati, Valtonen, Taarna, Jouste, Marko
• Format: Article in Journal/Newspaper
• Language: Finnish
• Published: Suomalais-Ugrilainen Seura 2019
• Subjects: Olaus Sirma; poetiikka; suullinen runous; folkloristiikka; keminsaame; etnomusikologia; Enontekiö; Ruotsi; Sirma; Sodankylä; Hän; lappon*; Lapponia; saami; sami
• Online Access: https://journal.fi/susa/article/view/75266; https://doi.org/10.33340/susa.75266

Olaus Sirmas poems: Comparative analysis of the poetics and structure In 1673, the university professor and assessor of the Swedish Antikvitetskollegium Johannes Schefferus published a Latin book Lapponia, which includes two poems given by Olaus Sirma, a Saami born in Sodankylä, student at the University of Uppsala, and later a clergyman in Enontekiö. The character of the poems by Sirma has been disputed: were these poems individual artistic creations or examples of an indigenous folklore genre of this later assimilated Saami group? Was Sirma documenting his own oral tradition, using and modifying it for literary purposes or creating something new? Combining perspectives from linguistics, folklore studies, and ethnomusicology, the article compares the results of poetic analyse with 17th century learned poetics and with later oral poetics in nearby cultures (Saami, Finnish, Swedish, Russian). Two poems seem to represent two different song genres or styles. The first one, based on rhymed couplets, may be affected by the will to show this poetic scheme, popular in both oral and literary poetry of the time, applies also to Saami poetry, but the poems does not exhibit most essential characteristics and ideals of 17th century literary poetry. The structural logic of the second song, based on versatile verse structure (ABC), is closer e.g. to later Skolt Sami leuʹdd-songs than any literary patterns. Olaus Sirman runojen vertailevaa luentaa: runojen poetiikka ja rakenne ympäröivien kulttuurien tekstien näkökulmasta Vuonna 1673 Uppsalan yliopiston professori ja Ruotsin antikviteettikollegion assessori Johannes Schefferus julkaisi latinaksi kirjan Lapponia, joka sisältää kaksi Olaus Sirman antamaa runoa. Sirma oli Sodankylän alueella syntynyt saamelainen, Uppsalan yliopiston opiskelija ja myöhemmin pappismies Enontekiöllä. Sirman runojen luonteesta on kiistelty: ovatko ne yksilöllisiä taiteellisia luomuksia vai esimerkkejä tämän myöhemmin assimiloituneen saamelaisryhmän alkuperäisestä suullisen perinteen lajista? Dokumentoiko Sirma omaa suullista perinnettään, käytti tai muokkasi sitä kirjallisiin tarkoituksiin vai loiko hän jotain uutta? Yhdistäen kielitieteen, folkloristiikan ja etnomusikologian näkökulmia vertailemme runoanalyysin tuloksia 1600-luvun oppineisiin runousihanteisiin sekä myöhemmin tallentuneisiin lähikulttuurien suullisiin perinteisiin (saami, suomi, ruotsi, venäjä). Sirman kaksi runoa näyttävän kuuluvaan kahteen eri laulun lajiin tai tyyliin. Ensimmäinen runo on selvästi sidoksissa sekä suullisena että kirjallisena laajalti suosittuun riiimillisen parisäkeen malliin, mutta se ei jaa olennaisimpia 1600-luvun kirjallisen runouden ihanteita. Toisen runon rakentumisen logiikka vaihtelevine säerakenteineen taas on lähempänä esimerkiksi joitain myöhempiä kolttasaamelaisia leu’ddeja kuin kirjallisia malleja.