Ennen poro ruokki poromiehen, nyt poromies ruokkii poron

• Published in: Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote
• Main Author: Nieminen, Mauri
• Format: Article in Journal/Newspaper
• Language: Finnish
• Published: Suomen Maataloustieteellinen Seura 2016
• Subjects: porotalous; laitumet; ruokinta; peto- ja liikennevahingot; tuet ja korvaukset; kannattavuus; Sallan; Poronhoito
• Online Access: https://journal.fi/smst/article/view/75214; https://doi.org/10.33354/smst.75214

Suomessa poronomistajia on enää 4 000 ja alle 900 pitää porotaloutta elinkeinonaan. Ylä-Lapin kankailla jäkälämäärä pieneni 30 vuodessa 75 %, ja sitä on enää 120 kg kuivapainoa/ha. Poronhoitoalueen keski ja eteläosassa jäkälää on vain 35 kg/ha. Määrät ovat 10-100 kertaa pienemmät kuin metsäpeuroilla Kuhmossa sekä tunturipeuroilla ja poroilla Etelä-Norjassa ja Kuolassa. Vaikka tunturialueesta on suojeltu yli 80 %, myös tunturikoivikot ovat ylilaidunnettuja ja uhanalaisia. Poroja ruokitaan talvisin kaikissa paliskunnissa ja yli 45 miljoonalla rehukilolla. Rehuista yli puolet on kaupallisia, ja säilörehua tuodaan myös poron oitoalueen ulkopuolelta. Tällä rehumäärällä Suomen noin 200 000 eloporoa elää yli neljä kuukautta. Laitumiltaan kaksi kertaa suuremman Sallan paliskunnan poronhoito poikkeaa suuresti samassa kunnassa sijaitsevasta Pohjois-Sallasta. Kesälaitumia on kolme kertaa enemmän mutta jäkälää erittäin vähän. Eloporotiheys on siellä kaksi kertaa pienempi kuin Pohjois-Sallassa mutta talviruokinta on yleistä. Ruokintakulut olivat tutkimusvuosina 2005-13 Sallassa noin kuusi kertaa suuremmat kuin Pohjois-Sallassa, jossa poroja on ruokittu vähän vain paliskunnan eteläosassa. Sallassa poroelinkeinon tulos ilman peto ja liikennevahinkokorvauksia sekä maataloustukia oli suurista ruokintakuluista johtuen negatiivinen, keskimäärin jopa 6 000 euroa/poronomistaja. Ruokinta ja kesyyntyminen ovat tuoneet Sallassa poroja taajamiin, pihoille, pelloille ja teille lisäten liikennevahinkoja. Vahinkokorvaukset nostivat hieman kokonaistulosta, ja maataloustukien myötä se oli yli 7 000 euroa/poronomistaja. Pohjois-Sallassa lähes kaikki poronomistajat saivat puolestaan petokorvauksia ja paliskunta myös vasahävikkikorvausta. Keskimääräinen petovahinkokorvaus kasvoi nelinkertaisesti laskeviin myyntituloihin verrattuna. Poroelinkeinon tulos oli ilman petokorvauksia ja maataloustukia 2 000-7 700 euroa/poronomistaja. Kokonaistulos kasvoi nopeasti ja suuresti petovahinkokorvausten myötä, ja se oli lopulta keskimäärin yli 15 000 euroa/poronomistaja. Kokonaistulos oli Pohjois-Sallan poronomistajilla ja pääasiassa luonnonlaitumilla yli kaksi kertaa suurempi kuin Sallassa. Veroja maksoi molemmissa paliskunnissa vuosittain vain muutama poronomistaja. Tutkimustulosten mukaan poroja pitäisi hoitaa paremman kannattavuuden, mutta myös hyvän imagon vuoksi enemmän luonnonlaitumilla. Porolaidunten riittävyyteen, kuntoon ja poromääriin pitäisi kiinnittää huomiota jo kasvavien liikenne ja petovahinkojen vuoksi koko poronhoitoalueella.