Changes in the thermal growing season in Nordic countries during the past century and prospects for the future

• Published in: Agricultural and Food Science
• Main Author: Carter, Timothy R.
• Format: Article in Journal/Newspaper
• Language: English
• Published: The Scientific Agricultural Society of Finland 1998
• Subjects: Fennoscandia; Fennoscandian; Iceland
• Online Access: https://journal.fi/afs/article/view/72857; https://doi.org/10.23986/afsci.72857

The start, end, duration and intensity of the thermal growing season (the period with mean daily temperatures exceeding 5°C) during the past century (1890-1995) was analysed at nine sites in the Nordic region. Statistical comparisons were made between three adjacent 35-year periods. The results indicate that the growing season lengthened considerably at all sites between 1891-1925 and 1926-1960. Lengthening has continued at a slower rate up to the present at the eight Fennoscandian sites but not at the Icelandic site. In contrast, the intensity of the growing season, expressed by effective temperature sum above 5°C, which increased at all sites between the first two periods, has decreased slightly at all locations except Turku in recent decades. Under three scenarios, representing the range of estimated greenhouse gas-induced warming by the 2050s, the growing season is expected to lengthen at all sites. For a “Central” scenario, the greatest lengthening is computed for southern and western Scandinavia (7-8 weeks) with smaller changes in Finland (4 weeks) and Iceland (3 weeks). With a lengthening growing season during the past century in Fennoscandia, there are likely to have been impacts on natural and managed ecosystems. Some evidence of recent biotic and abiotic effects already exists, but other indicators of long-term change remain to be analysed. Termisen kasvukauden (ajanjakso, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää +5°C) alkua, loppua ja kestoa tarkasteltiin edellisen sadan vuoden aikana (1890- 1995) yhdeksällä koepaikalla Pohjoismaissa. Tilastollisia vertailuja tehtiin kolmen perättäisen 35-vuotisjakson välillä. Tulokset osoittavat, että kasvukausi piteni merkittävästi kaikilla koepaikoilla vuosina 1891-1925 ja 1926-1960. Kasvukauden piteneminen on jatkunut tähän päivään saakka, joskin aiempaa hitaampana, kaikilla muilla paitsi islantilaisella koepaikalla. Kasvukauden tehokkuus kuvattuna tehoisana lämpösummana (+5°C ylittävien vuorokausikeskilämpötilojen summa) kasvoi kaikilla koepaikoilla kahden ensimmäisen jakson aikana, mutta pieneni jonkin verran viimeisellä jaksolla kaikkialla paitsi Turussa. Saavuttaessa 2050-luvulle kasvukauden arvioidaan pidentyneen kaikilla koepaikoilla, kun arvion perustaksi valitaan kolme erilaista skenaariota ilmaston odotetusta lämpenemisestä. “Keskiarvioskenaarion” mukaisessa ennusteessa kasvukausi pitenisi eniten eteläisessä ja läntisessä Skandinaviassa (7-8 viikkoa) ja vähiten Suomessa (4 viikkoa) ja Islannissa (3 viikkoa). Kasvukauden piteneminen viimeisen sadan vuoden aikana on todennäköisesti jättänyt jälkensä luonnontilaisiin ja hoidettuihin ekosysteemeihin. Joitakin merkkejä bioottisista ja abioottisista vaikutuksista onkin jo havaittavissa, mutta monia indikaattoreita pitkän ajan muutoksesta ei ole vielä tarkasteltu.