Social relationships and reproductive performance in group-living arctic blue foxes

• Published in: Agricultural and Food Science
• Main Authors: Korhonen, Hannu, Alasuutari, Sakari
• Format: Article in Journal/Newspaper
• Language: English
• Published: The Scientific Agricultural Society of Finland 1994
• Subjects: Arctic
• Online Access: https://journal.fi/afs/article/view/72687; https://doi.org/10.23986/afsci.72687

The aim of the present work was to study social relationships and reproductivity in captive arctic blue fox groups of different genetic origin. The social status of the individuals among groups remained constant during autumn and early winter. Males typically dominated over females in the groups. Males also had higher body weights and more social contacts than females. The locomotor activity of the animals increased during the breeding season, especially in the case of males. Urinary marking had a significant importance during the breeding season, being most pronounced in dominant males. No synchronization was observed in the heat development of females despite some kinship. Behaviours such as escape attempts, bitings and increased aggressiveness occurred in March-April as a result of increasing social tension combined with reproductive behaviour. Whelping success varied depending on group composition. Some of the non-breeding and breeding females were observed to act as communal nursing helpers. Tutkimuksessa selvitettiin ryhmän rakenteen vaikutusta sinikettujen sosiaalisiin suhteisiin vieroituksesta läpi talven penikointiin saakka. Tulokset osoittivat, että urokset ovat yleensä dominoivia naaraisiin nähden. Uroksilla on myös naaraita enemmän sosiaalisia kontakteja. Urosten painonkehitys on naaraita hieman suurempi. Kettujen, etenkin urosten, liikunta-aktiviteetti nousee selvästi lisääntymisaikana. Myös virtsaamiskäyttäytyminen on korostetun voimakasta lisääntymiskaudella. Dominoivat urokset ovat kaikkein intensiivisempiä virtsaajia. Virtsaa käytetään reviirin merkitsemiseen sekä oman sosiaalisen aseman ja seksuaalisen tilan ilmaisemiseen. Ryhmäkasvatettujen naaraiden kiimankehitys ei ole synkronoitua läheisestä keskinäisestä sukulaisuussuhteesta huolimatta. Sellaiset käyttäytymispiirteet kuten karkaamiset, aggressiot ja puremat korostuvat lisääntymiskaudella johtuen sosiaalisten jännitteiden kasvusta. Osa ryhmän naaraista ei joko saa pentuja tai hävittää ne. Silti tällaiset naaraat voivat toimia penikoivien emojen apuna pentujen hoidossa.