Herb yield and essential oil of dill (Anethum graveolens L.) at different locations

• Published in: Agricultural and Food Science
• Main Authors: Hälvä, S., Huopalahti, R., Franz, CH.
• Format: Article in Journal/Newspaper
• Language: English
• Published: The Scientific Agricultural Society of Finland 1988
• Subjects: Inari; Jota
• Online Access: https://journal.fi/afs/article/view/72280; https://doi.org/10.23986/afsci.72280

A study on the effect of growing site on the growth of the dill herb at three locations (Helsinki, Sahalahti, Inari) in Finland and at Freising, West Germany, was carried out in 1985. The growing medium was fertilized peat of the same quality at each location. Dill (’Dura’) was sown twice, in early spring and 2—3 weeks later at all growing sites. The herb crop was harvested just when the first flower buds had developed. The later sowings gave significantly larger yields than the earlier ones. The herb yields were largest at the most southern location. The fresh yield was the larger the more rain there was, and the warmer the growing season was. The significantly highest oil contents were recorded in the herb of the later sowings at Freising and Sahalahti. Otherwise, no differences in the oil content were recorded. The correlation between the oil content and degree days was positive. The total amount of components responsible for the aroma varied between 4.5 and 7.9 mg/g dry weight. The amount of essential oil and that of a typical aroma compound in dill, 3.6-dimethyl-2,3,3a,4,5,7a-hexahydrobenzofuran, were not significantly affected by the location. Tilli on tärkeä Suomessa viljelty yrttimauste, jota käytetään tuoreena ja kuivattuna koti- ja suurtalouksien lisäksi elintarviketeollisuudessa. Keski- ja Etelä-Euroopassa tilliä viljellään lähinnä sen siementen takia. Vuonna 1985 tehdyissä astiakokeissa selvitettiin kasvupaikan sijainnin vaikutusta tillisadon määrään, sekä öljynmäärään ja koostumukseen kolmella paikkakunnalla Suomessa ja Freisingissa, Länsi-Saksassa. Suomen koepaikat olivat Helsinki, Sahalahti ja Inari. Tilli kylvettiin kaksi kertaa, aikaisin keväällä ja 2—3 viikkoa myöhemmin samanlaiselle turvealustalle kullakin koepaikalla. Sato korjattiin juuri ensimmäisten kukkanuppujen kehittyessä. Haihtuvan öljyn määrä ja koostumus analysoitiin kaasukromatografi-massaspektrometrian avulla. Myöhäinen kylvö tuotti suurimman tillisadon. Haihtuvan öljyn määrä oli suurin eteläisimmällä koepaikalla Freisingissa ja Sahalahdella. Yrttisadon ja sademäärän välillä oli selvin positiivinen korrelaatio. Eniten sato saatiin eteläisimmällä ja vähiten pohjoisimmalla paikkakunnalla. Öljypitoisuus lisääntyi tehoisan lämpötilan summan lisääntyessä. Myös lehtitillin öljyn tärkeimmän yhdisteen, anethofuraanin ja tehoisan lämpötilan summan välillä oli positiivinen korrelaatio. Viljelypaikan maantieteellinen sijainti (pohjoinen-etelä) ei vaikuttanut johdonmukaisesti tillisadon eikä haihtuvan öljyn määrään.