| Summary: | Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella laserkeilatun puustotiedon käyttökelpoisuutta Natura 2000 -luontotyypeillä Pohjois-Suomessa. Metsätalouden puolella laserkeilaus on jo yleisessä ja laajassa käytössä oleva, luotettavaksi todettu tapa tuottaa puustotietoa. Mikäli menetelmää kyettäisiin hyödyntämään myös suojelualueiden monimuotoisemman ja erirakenteisen puuston inventoinnissa, olisi potentiaalisena hyötynä maastotöiden yksinkertaistuminen ja väheneminen. Tämän seurauksena luonnonsuojelun resursseja voitaisiin tehokkaammin ohjata muille suojelun osa-alueille. Tutkimus toteutettiin aineistovertailuna. Vertaillut aineistot koostuivat Metsähallituksen luontokartoittajien mittaamista inventointitiedoista vuodelta 2012 sekä samana vuonna toteutetun laserkeilaushankkeen pohjalta tulkituista puustotiedoista. Vertailussa keskityttiin kuviokohtaisiin puuston keskitilavuuksiin eri kehitysluokissa sekä puulajisuhteiden vastaavuuksiin. Tutkimusalue kattoi Kemijärven alueella sijaitsevat Javarustunturin ja Ottavaaran luonnonsuojelualueet. Vertailun tuloksena havaittiin, että kuviotasolla toimiessa erot kahdessa aineis-tossa vaihtelivat hyvin pienistä hyvin suuriin. Vertailukohteiden pinta-alan kas-vaessa ja puuston varttuessa keskitilavuudet vastasivat toisiaan paremmin. Pinta-alan pienentyessä ja puuston harventuessa myös yhteneväisyydet aineistojen välillä vähenivät. Puulajisuhteiden vastaavuudelle merkittävin tekijä oli pääpuulaji. Mäntyvaltaisen Ottavaaran metsissä aineistojen väliset puulajisuhteet vastasivat toisiaan huomattavan paljon paremmin kuin kuusivaltaisella Javarustunturilla. Johtopäätöksenä vertailusta voitiin todeta, että laserkeilaus tuottaa laajoja ko-konaisuuksia tarkastellessa kohtalaisen hyvän arvion myös luonnontilaisten metsien tilavuuksista. Luonnonsuojelun tarpeita ajatellen nykyinen tulkintame-netelmä on kuitenkin aivan liian suurpiirteinen, eikä sen avulla kyetä tarvittavissa määrin havainnoimaan metsien yksittäisiä erityispiirteitä. Tällaisenaan laserkeilatun puustotiedon hyöty suojelualueilla lienee pääasiallisesti tausta-aineistona. The objective of this thesis is to examine the feasibility of forest inventory by airborne laser scanning on Natura 2000 habitat types in Northern Finland. In forestry laser scanning is already a common, established and trusted way of producing forest inventory. If it could also be applied for the inventory of the more diverse and differently structured forests of conservation areas, the potential benefit would be less work in the forest. As a result the resources of nature protection could be more effectively steered towards other fields of conservation. The study was made as a comparison of data sets. The data sets compared consisted of forest inventory gathered by nature surveyors of Metsähallitus in 2012 and another forest inventory produced via airborne laser scanning the same year. The comparison was focused on the average tree volume of forest plots in different development classes and the correlations in the tree species distribution. The area of the study included the nature conservation areas of Javarustunturi and Ottavaara from the Kemijärvi region. As a result of the comparison it was observed that on the level of forest plots the differences between two data sets ranged from very small to very large. As the area of compared subjects increased and as the forests in question ma-tured, the better the average tree volumes equaled each other. As the area grew smaller and forests became sparser, the similarities between the data sets also decreased. For tree species distribution the most significant factor was the most prevalent species. In the forests of the pine-dominated Ottavaara the tree species distribution between two sets of data matched each other much better than in spruce-dominated Javarustunturi. As conclusion from the comparison it was established that when working on larger scale, airborne laser scanning provides an adequately accurate estimate of tree volume also in untouched natural forests. However for the needs of na-ture conservation the current method is too approximate and with it is not possi-ble to properly observe the singular special characteristics of forests. As such forest inventory by laser scanning could mainly be utilized in conservation areas as background material.
|
|---|