”Ei jäädä odottamaan diagnoosia, vaan tehdään nyt jo!” : Kemijärven kaupungin varhaiskasvatuksen työskentelyn tutkiminen neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten kohdalla

• Main Author: Hermunen, Hanna
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: 2021
• Subjects: fi=Sosiaaliala|sv=Sociala området|en=Social Sciences|; varhaiskasvatus; yhteistyö; päiväkodit; kehittäminen; osaaminen; henkilöstö; Sosiaalialan osaamisen johtaminen; Sosionomi (ylempi AMK); Sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto; Kemijärvi
• Online Access: http://www.theseus.fi/handle/10024/511897

Opinnäytetyö on tehty toimeksiantona Kemijärven kaupungin varhaiskasvatuspalveluille. Työn tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksessa näkyy henkilöstön neuropsykiatrinen osaaminenja miten yhteistyötä tehdään neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavan lapsen huoltajien ja verkostojen kanssa sekä mitkä ovat työskentelyn vahvuudet ja kehittämisen kohteet, joista voidaan antaa kehittämissuosituksia. Opinnäytetyö on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin ja tapaustutkimuksen keinoja hyödyntäen. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla, jotka oli puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Aineiston litteroinnin jälkeen aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla ja teemoittelulla. Työskentely mahdollisti SWOT-analyysin soveltamisen perheiden ja verkostojen kanssa tehtävään yhteistyöhön sekä henkilöstön ammatilliseen osaamiseen. Näiden pohjalta löydettiin toiminnan vahvuudet ja kehittämisenkohteet, joista annettiin Kemijärven varhaiskasvatuksen vakarukkanen-työryhmälle kehittämissuosituksia. Kemijärven kaupungin varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on hallussa monipuolisesti erilaisia keinoja ja menetelmiä kohdata lapsi, jolla on neuropsykiatrisia haasteita ja vaikeuksia sekä osaavat hyödyntää varhaiskasvatuksen erityisopettajan osaamista työskentelyssä. Perheiden kanssa tehtävässä yhteistyön onnistumisen kannalta merkittävänä pidettiin avointa vuorovaikutusta, varhaiskasvatussuunnitelma keskusteluja sekä päivittäisiä kohtaamisia. Verkostojen kanssa tehtävänyhteistyön tuloksissanousiesilleyhteistyön vähyys, varhaiskasvatuksen sisällä merkittävimmäksi yhteistyökumppaniksi työskentelyssä nimettiin varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Henkilöstön osaamisen suhteen vahvuuksia oli menetelmien käyttäminen työskentelyssä ja tiimityöskentely. Kehittämissuosituksia annettiin kaikkiin osa-alueisiin liittyen. Tämä työ on sovellettavissa käytettäväksi myös muissa varhaiskasvatuksen yksiköissä tutkimaan henkilöstön osaamista lapsen ympärillä toimivien tahojen kartoittamiseksi sekä hyödyntämään työssä esitettäviä kaavioita työn tueksi pedagogista toimintaa suunniteltaessa. This thesis was written as an assignment for the city of Kemijärvi early childhood education services. The purpose of the study was to find out about personnel competence in neuropsychiatry and how they cooperate with caretakers and support networks of children with neuropsychiatric characteristics. Also to find out strengths and weaknesses in the work and give recommendations on what could be improved. The thesis was realized using methods of qualitative research and the application of case studies. Data was collected via semi-structured thematic group interviews. Qualitative content analysis and thematic analysis were used after transcribing. SWOT-analysis was applied to cooperation with families and support networks and the professional competence of personnel. Based on the findings, recommendations for improvement were given to the vakarukkanen-workgroup in Kemijärvi early childhood education. Personnel in the city of Kemijärvi early childhood services have varied means and methods to meeta child with neuropsychiatric challenges and difficulties, and they are able to make use of their qualification as special education teachers in early childhood education in their work. Open interaction, daily meetings and discourse about early childhood education plans were found to be meaningful in regard to the success of cooperation with families. The results pointed out a lack of cooperation with support networks. The special education teacher in early childhood education was named as the most meaningful partner. Strengths in personnel competence were the application of methods in their work and working as a group. Recommendations for improvement were given in all areas. This study can also be applied to other early childhood education units to assess the competence of personnel in mapping social networks around a child and the graphs can be utilized in the planning of pedagogical activities.