Kaikki yhdessä yksin: yhteisöllisyys virtuaalitapahtumassa

• Main Author: Kotala, Jutta
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: 2021
• Subjects: fi=Kulttuurituotanto|sv=Kulturproduktion|en=Cultural Management|; yhteisöllisyys; tapahtumat; projektit; yhteisöt; palvelumuotoilu; tanssitapahtumat; virtuaalisuus; Kulttuurituottamisen ja luovan talouden tutkinto-ohjelma; Luovan; Arktis*
• Online Access: http://www.theseus.fi/handle/10024/507383

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin valtakunnallisen Arktiset Askeleet -tanssitapahtuman virtuaalista eArktiset-tapahtumaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ja kuvata merkittävimpiä tekijöitä, jotka vaikuttavat yhteisöllisen kokemuksen muodostumiseen virtuaalisessa tanssitapahtumassa, ja luoda niiden pohjalta osallistujien toiveita vastaava tapahtuma. Työ toteutettiin tapaustutkimuksena, jonka tiedonhankinnassa hyödynnettiin palvelumuotoilun metodeja. Tapahtuman kehitystyöhön otettiin mukaan sekä tapahtumaan osallistuvat tanssijat ja koreografit että tapahtuman työntekijöinä toimineet tanssinopettajaopiskelijat. Tutkimus eteni tuplatimanttiprosessin mukaisesti, ja kehitystyössä hyödynnettiin tulevaisuusverstas-työpajametodia. Tutkimustulosten mukaan yhteisöllisyyden tunteen muodostumiseen vaikuttavat tapahtuman järjestäjien kommunikaatio osallistujien suuntaan, kameran käyttö, yhteiset aktiviteetit sekä osallistumismuoto. Tapahtumanjärjestäjä voi omalla toiminnallaan pyrkiä vaikuttamaan yhteisöllisyyden tunteen muodostumiseen tarjoamalla osallistujille yhteisöllisyyttä tukevat puitteet, mutta osallistujan tulee myös itse haluta olla osa yhteisöä ja sen yhteisöllisyyttä. Ryhmäteosten tanssijoilla yhteisöllisyyden tunnetta lisäsi oman ryhmän läsnäolo, kun taas soolotanssijat kokivat eniten yhteisöllisyyttä kamerayhteyden välityksellä. Viestintäkanavien ja -tapojen hyödyntämisessä tulee huomioida osallistujien ikä, sillä tutkimuksen perusteella lapset suosivat tapahtumassa enemmän toimintaan perustuvia aktiviteetteja, joissa on välillä mahdollisuus päästä vaikuttamaan ohjelman kulkuun kameran tai mikrofonin välityksellä. Nuorten ja aikuisten tapahtumassa taas korostui tiedon tarve: he halusivat saada lisätietoa tanssista ja tanssialasta joko luentojen tai työpajojen avulla. Nuoret ja aikuiset kokivat kirjallisen viestinnän luonnollisimpana kommunikointikanavana. Tutkimuksessa luotiin suuntaviivat tanssitapahtuman yhteisöllisen virtuaalisen ajanvieteohjelman järjestämiseen ja annettiin ideoita niiden toteuttamiseen. Tutkimus osoitti, että osallistumismotivaation ja yhteisöllisyyden tunteen kasvattamisessa kannattaa hyödyntää yhteiskehittämisen menetelmiä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää virtuaalisten tanssitapahtumien suunnittelussa ja toteutuksessa. This thesis studies eArktiset event which is the virtual version of Arktiset Askeleet dance event. The purpose of this thesis is to recognize and describe the most significant factors that influence in the formalization of communal experience in virtual dance event. These factors are further utilized in organizing an event that fulfills the expectations of the event participants. The nature of this paper is case study and service design works as a theoretical framework. The study was made in collaboration with the event participants (dancers), choreographers, and dance teacher students. The study was carried-out with double-diamond process, and it utilized the future workshop method. According to the results of the paper the communal sense can be enhanced by the communication between the organizer and the participants, the use of camera, interactive activities, and the form of participation. The event organizer can affect the communal sense with their own actions, but the participants own will to be part of the community and its’ communality is also required to achieve communal sense. In dance groups the most significant factor affecting the communal sense was the presence of their own group, whereas solo dancers felt more communal sense via camera. The participants’ age is relevant in selection of the communication channels. Based on the results the child dancers preferred interactive activities where they could affect the course of the activity with microphone and camera. Teen and adult participants preferred to get more information about dance field in the form of lectures or workshops. They also felt writing to be more natural way of communication in comparison to the children. The paper generates guidelines to organize communal virtual dance event and gives ideas in executing them. The study implies that the motivation of the participants and their feel of communal sense can be enhanced with co-development methods. The results of this paper can be utilized in the planning and carrying out a virtual dance event.