Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan porojen maastoruokinta

• Main Author: Kumpula, Virve
• Other Authors: Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu
• Format: Bachelor Thesis
• Language: Finnish
• Published: Rovaniemen ammattikorkeakoulu 2012
• Subjects: poro; poronhoito; ruokinta; Ivalon paliskunta; maastoruokinta; ruokintamenetelmät; fi=Luonnonvara- ja ympäristöala|sv=Bioekonomi och Miljöbranschen|en=Natural Resources and Environment|; Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma; Maaseutuelinkeinot; Poronhoito
• Online Access: http://www.theseus.fi/handle/10024/49086

Opinnäytetyöni aiheena on Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan porojen maastoruokinta. Työn toimeksiantajana toimi Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt – elinkeinon kehittämishanke. Työn tarkoituksena on selvittää Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan porojen maastoruokinnan käytänteitä ja maastoruokintaprosessi. Työssä myös pohditaan yhteistyön vaikutusta ruokinnan kannattavuuteen sekä sitä, millaiset asiat mahdollistavat Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan toiminnan maastoruokinnassa. Materiaali työtä varten kerättiin teemahaastatteluilla, ja haastateltavina toimivat viisi Ivalon paliskunnassa maastoruokintaa harjoittavaa paliskunnan osakasta. Haastattelut toteutettiin maaliskuussa 2012. Työ rajattiin koskemaan vain Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosaa, koska paliskunnan pohjoisosassa poroja ei ruokita maastoon. Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosassa maastoruokinnan piirissä on noin 5000 poroa. Porot ruokitaan kolmen eri tokan alueelle. Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosassa toimii yhdeksän ruokintaporukkaa. Pääasiallisia ruokintakuukausia ovat maalis- ja huhtikuu, jolloin rehua viedään maastoon joka päivä. Rehua viedään maastoon poroluvun mukaisessa suhteessa. Myös ruokintavuorojen määrä on suhteutettu porolukuun. Suuren ruokintayksikön avulla saavutetaan hyötyjä muun muassa kustannuksissa ja ajankäytössä, jolloin jokaisen poronomistajan ei tarvitse päivittäin käydä ruokkimassa porojaan. Porot saavat pääasiallisen ravintonsa luonnosta, mikä vaikuttaa alentavasti tarvittavaan rehumäärään ja näin ollen rehusta aiheutuviin kustannuksiin. Ivalon paliskunnan etelä- ja keskiosan maastoruokinnan mahdollistavia asioita on useita. Paliskunnan pohjoisosaa ja etelä- ja keskiosaa erottaa Tsarmitunturit. Tämä todennäköisesti mahdollistaa erilaisen poronhoitotavan paliskunnan eri osissa. Paliskunnan osakkaat ovat myös vierekkäisistä kylistä, jolloin matkat ruokinta-alueille ovat kaikille osakkaille suhteellisen samanpituiset. Tämä on tärkeä asia, kun ruokinta tapahtuu ...