Vesi- ja etanolipohjaisten kasvivärjäysmenetelmien vertailu: Pohjoisen kasvien kemiallisten yhdisteiden ja niiden ominaisuuksien liittäminen villatekstiileihin

• Main Author: Kemppainen, Virpi
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: 2020
• Subjects: Maaseutuelinkeinot; fi=Luonnonvara- ja ympäristöala|sv=Bioekonomi och Miljöbranschen|en=Natural Resources and Environment|; kasvivärjäys; tekstiilit; kemialliset yhdisteet; luonnonkasvit; kuidut; Agrologi (AMK); Bachelor of Natural Resources; Arctic; Arktis*
• Online Access: http://www.theseus.fi/handle/10024/353887

Ympäristötietouden lisääntyessä myös tekstiiliteollisuudessa on herännyt kiinnostusta löytää haitallisille ja vaarallisille kemikaaleille korvaavia yhdisteitä luonnosta. Innovatiivisten älytekstiilien valmistuksessa pyrittäisiin hyödyntämään pohjoisten ja arktisten alueiden kasviuutteiden ja -kuitujen ominaisuuksia. Arktisten alueiden kasveissa on esimerkiksi hometta estäviä, UV-valolta suojaavia ja hyönteisiä karkottavia ominaisuuksia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä ultraääniavusteisesti uutettujen vesi- ja etanolipohjaisten kasvivärjäysmenetelmien vertailua. Tutkimuksessa käytetyissä vesi- ja etanolipohjaisissa värjäysliuoksissa on yhdisteryhmiä, joilla voi olla tutkimustulosten kannalta hyviä ominaisuuksia ja näitä kasviyhdisteitä yritettiin saada vietyä tekstiiliin eri värjäystekniikoiden avulla. Työn tutkimuksellinen tavoite oli selvittää, onko tekstiililaadulla, kasvilajin ominaisuuksilla ja eri värjäysmenetelmillä merkitystä värien voimakkuuteen. Tutkimukseen tekstiilinäytemateriaaleiksi valittiin karstavillalangasta kudottu neulepala ja neulahuovutettu villapala. Kasvivärjäyksiin tutkittaviksi kasvimateriaaleiksi valittiin nokkonen, suopursu ja pietaryrtti. Opinnäytetyö oli empiirinen tutkimus, jossa tekstiilinäytteille tehtiin värimittauksia ja visuaalista havainnointia. Työn kvantitatiivinen tutkimusosuus toteutettiin värimittaustulosten vertailuilla. Värimittauksessa käytettiin Konica Minolta CM-700d/CM-600d -värimittaria. Vesi- ja etanolipohjaisten kasvivärjäysmenetelmien vertailussa saatujen tulosten perusteella kasvien esikäsittelyissä molemmilla uuttomenetelmillä tuli hyvä värisaanto ja vastaavasti tekstiilinäytteiden hyvä värjäytyvyys. Yksityiskohtaisemmin tarkasteltuina pietaryrtti-vesiliuos-, nokkos-etanoliliuos- ja Printex BF -nokkospainovärjäyksissä oli parhaiten siirtynyt väriyhdisteitä villatekstiileihin. Värjätyistä tekstiilinäytteistä teetetään myöhemmin kemiallisia laboratorioanalyysejä ja pyritään löytämään korrelaatio fenolisten yhdisteiden pitoisuuksien kanssa. Avainsanat F.BAD, kasvivärjäys, ultraääniavustettu uutto, värin mittaaminen