Pako Lautiosaaresta : Kokeellisen photofilm-elokuvan kuvaus ja jälkituotanto

• Main Author: Nevalainen, Juho
• Other Authors: Lapin ammattikorkeakoulu
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: Lapin ammattikorkeakoulu 2016
• Subjects: valokuvaus; kuvanmuokkaus; photofilm; kokeellinen elokuva; fi=Kuvataide|sv=Bildkonst|en=Fine arts|; Kuvataide; Keminmaa; Kuvan; Lautiosaari; Lapland
• Online Access: http://www.theseus.fi/handle/10024/116615

Toiminnallisessa opinnäytetyössäni raportoin kokeellisen, photofilm-tekniikalla kuvatun Pako Lautiosaaresta -elokuvan kuvaamisesta ja kuvankäsittelystä kuvaajan ja kuvanmuokkaajan näkökulmasta. Elokuva toteutettiin photofilm-tekniikalla, jossa koko elokuva on toteutettu valokuvin liikkuvan kuvan sijaan. Tämä ei tarkoita, että kyseessä on valokuvin toteutettu animaatio, koska kuvasta kuvaan siirtymä on niin hidas, ettei illuusiota liikkeestä synny. Kun olin aloittanut opintoni Lapin AMK:ssa syksyllä 2012, minua pyydettiin mukaan kuvaajaksi ja kuvanmuokkaajaksi harrastevoimin toteutettavaan Pako Lautiosaaresta -elokuvaan. Elokuva olisi parodia John Carpenterin vuonna 1981 ohjaamasta Pako New Yorkista -elokuvasta. Olin tuotannon ainoa kuvaaja ja kuvanmuokkaaja, joten olin tärkeässä osassa tuotannossa. Opin tässä tuotannossa, millaista on työskennellä osana isompaa tuotantoa ja millaista on kuvata tiukalla aikataululla hankalissa kuvaustilanteissa kuten pimeällä ilman tarpeeksi hyvää valaisua. Kuvausten aikana minulle tuli tutuksi oman kuvauskalustoni vahvuudet ja rajoitukset, kuten missä tilanteissa tarvitsin lisäsalamaa tai muita valonlähteitä. Elokuva kuvattiin Kemissä ja Keminmaassa. Kuvausten jälkeen palasimme jälkituotannon pariin huhtikuussa 2013, jolloin valitsimme ohjaajan kanssa valokuviin sopivan sarjakuvamaisen visuaalisen ilmeen ja lisäsin muutamaan kohtaukseen taustalle kuvia, tekstiä ja muita tehosteita. Tuotanto loppui minun osaltani elokuussa 2013. Elokuvaa varten valittiin ja muokattiin 759 valokuvaa ja elokuvan pituudeksi tuli 40:50 minuuttia. Vaikka olimme työryhmän kanssa ylpeitä siitä, mitä olimme saaneet aikaiseksi, on elokuva nyt vuosia myöhemmin, varttuneemman kuvataitelijan silmin katsottuna viihdyttävä, mutta amatöörimäinen teos, joka kaipaisi nopeampaa tempoa. Tuotannossa mukana oleminen oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus minulle ja sain siitä tärkeitä oppimiskokemuksia kuten kuvakäsikirjoituksen merkitys ja toimiminen työryhmän osana. This practice-based study is a report of an experimental movie titled Pako Lautiosaaresta, (hereinafter Escape from Lautiosaari), which was filmed using a photofilm technique. My role in the making of this movie was photo-graphing/filming and photo retouching. The movie was produced by a technique called photofilm, in which the movie is made by taking individual photographs instead of moving pictures filmed with a video camera. Using this technique does not mean that the movie is an animation made from photographs, since the transition from picture to picture is too slow for creating the illusion of movement that is essential to animation. When I started my studies at Lapland UAS in the fall of 2012, I was asked to be a photographer and photo retoucher in my free time to produce a film called Escape from Lautiosaari. The movie was to be a parody of John Carpenter’s movie, Escape from New York, which he directed in 1981. I was the production’s only photographer and photo retoucher and, therefore, I had a notable role in the production. During my time in this production, I learned what it takes to work in a big production and to shoot to a tight schedule in challenging shooting situations. While working in the production, I became familiar with the ups and downs of my own photography equipment, among them were situations in which I needed to use the extra flash, or other types of light sources. The movie was filmed in Kemi and Keminmaa. After the shooting, the after production stage started in April 2013. I chose with the director the visual outlook of the movie and added the text, pictures and other effects needed for some of the scenes. The production ended for my part in August 2013. In the end, there were 759 photographs chosen for the movie, and the movie’s length ended up being 40:50 minutes. I and the crew were proud of our accomplishment, but now looking back with the eyes of a more experienced artist, the movie is an entertaining piece, even though it is an amateur’s work in need of a faster tempo. Being involved in this production was all in all a great experience for me and I learned important lessons, such as how important it is to have a storyboard and how to work as a member of a team.