"Enää syöpä ei ole niin pelottava sana" : Syöpää sairastavan aikuisen läheisten kokemuksia sosiaalisesta tuesta hoitojaksojen aikana ja sen merkityksestä arjessa selviytymiseen

• Main Authors: Rentola, Katri, Taskila, Karoliina
• Other Authors: Oulun ammattikorkeakoulu
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: Oulun ammattikorkeakoulu 2016
• Subjects: Sosiaalinen tuki; läheinen; elämän vakautuminen; voimavaraistuminen; syöpä; Terveydenhoitaja & Sairaanhoitaja; fi=Hoitotyö|sv=Vård|en=Nursing|; Hoitotyön tutkinto-ohjelma; Northern Finland
• Online Access: http://www.theseus.fi/handle/10024/114802

Työmme aihe lähti omasta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja Pohjois-Suomen syöpäyhdistyksen toivomuksesta. Toimeksiantajamme oli Pohjois-Suomen syöpäyhdistys r.y. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, millainen tuki auttaa syöpää sairastavan läheisen arjessa selviytymistä. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla syöpää sairastavan henkilön läheisten kokemuksia saamastaan sosiaalisesta tuesta ja elämän vakautumisesta hoitojaksojen aikana. Tietoperustassa käsittelimme sosiaalisen tuen osa-alueita ja elämän vakautumista. Teoriamme aineisto koostuu aiheeseen liittyvistä artikkeleista, kirjoista, tutkimuksista ja väitöskirjoista. Tutkimus on kvalitatitiivinen, ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimus toteutettiin teoriapohjaan nojaten puolistrukturoituna teemahaastatteluna sähköisesti. Kysely toteutettiin Webropol-ohjelmalla ja aineisto koostuu 15 syöpää sairastavan läheisen vastauksesta. Vastaajat saimme Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen kautta. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että tuen tarve ja kokemukset tuesta vaihtelivat. Suurin osa kokemuksista olivat hyviä ja vastaajat kokivat saaneensa tarvittavaa tukea. Ajantasainen ja rehellinen tiedonsaanti oli läheisten mielestä tärkeää. Myös kuuntelu, vertaistuki ja konkreettinen tuki olivat vastaajille merkityksellistä arjessa selviytymisen kannalta. Eri tuen muodot täydentävät toisiaan ja läheisten kokemat tuen tarpeet ovat yksilöllisiä. Tuen saaminen edellyttää välillä myös läheiseltä oma-alotteisuutta ja aktiivisuutta hakeutua tuen lähteelle. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että läheisen sosiaalinen tuki on tärkeää, koska se auttaa läheistä ymmärtämään sairautta, vähentää pelkoa ja läheisten kokemusten perusteella se on välttämätöntä, jotta sairastunutta voidaan tukea. Toivon ylläpitäminen, positiivinen asenne ja hetki kerrallaan eläminen sekä normaalin arjen säilyttäminen auttoivat arjessa selviytymisessä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tuomalla lisää merkittävää tietoa syöpää sairastavan läheisen kokemuksista ja tuen tarpeesta sekä hoitoalan ammattilaisille sekä muille tukena oleville ihmisille. Tutkimuksessa hyödynnettiin vain aikuisia syöpää sairastavan läheisiä, joten olisi mielekästä tutkia kokemuksia saadusta sosiaalisesta tuesta lapsipotilaiden ja heidän läheistensä näkökulmasta. The subject of the thesis was originated from our own interest and the request of The Cancer Society of Northern Finland. Our assigner was The Cancer Society of Northern Finland. The objective of the thesis was to produce information about what kind of support will help the person, whose next of kin suffers from cancer, to survive in everyday life. The purpose of the thesis was to describe the experiences of next of kin about social support and the stability of life during treatment periods. As our source we used books, articles, many doctoral theses and other theses. Qualitative method was used by thesis and the analysis of the thesis is made by a questionnaire study. Questionnaire was carried out by electronic webropol-program. The main results were that the need of support and the experiences of it varied. Getting the most current and honest information was important for the next of kin. Also listening and giving concrete and peer support were significant matters in surviving in everyday life. Living in the moment, positive attitude and keeping up hope during hard times helped to adjust to the illness. The results will be utilized to bring more significant information about the experiences of next of kin and to inform the health care staff about the importance of the support. Based on the results we could be more supportive towards the people whose next of kin suffer from cancer.