eMerkin hyödyllisyys lypsykarjatiloilla

• Main Author: Kuorikoski, Piia-Marie
• Other Authors: Savonia-ammattikorkeakoulu
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: Savonia-ammattikorkeakoulu 2016
• Subjects: eläimet; merkintä; mikrosirut; lypsykarja; nautakarja; tunnistaminen; korvamerkit; eMerkki; eMerkin lukijalaite; kvantitatiivinen; tutkimus; korvamerkki; HDX; FDX; transponderi; hyöty; tulevaisuus; tilallinen; fi=Luonnonvara- ja ympäristöala|sv=Bioekonomi och Miljöbranschen|en=Natural Resources and Environment|; Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma; karelia*
• Online Access: http://www.theseus.fi/handle/10024/113863

Omistaessaan tai hallitessaan yhden tai useamman nautaeläimen on rekisteröidyttävä nautakarjan pitäjäksi. Ennen nautakarjan hankintaa on toimitettava rekisteröintilomake sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, missä karjanpitäjän asuinpaikka tai maatilakeskus sijaitsee. Rekisterissä on tultava selväksi henkilötiedot, eläinten pitopaikat, eläintenpidon tarkoitus ja rekisteröinnin syy. EU on määrittänyt hyvin tarkasti, mitä tai minkälaisia eläinten korvamerkkien tulee olla. Päämerkki on oltava eläimellä oikeassa korvassa, siinä on oltava viivakoodi, sen pitää tietyn kokoinen ja näköinen. Apumerkki on oltava eläimellä aina vasemmassa korvassa. Suomessa on tällä hetkellä kolme yritystä, jotka saavat markkinoida Eviran hyväksymiä korvamerkkejä. Näitä ovat Faba, A-Kauppa ja Suomen Korvamerkkimyynti. Eläinten pitäjä saa itse päättää käyttääkö, perinteisiä korvamerkkejä vai eMerkkiä. Tilallinen voi päättää asiasta jokaisen eläimen kohdalla erikseen. eMerkki pitää sisällään eläimen identin, eli eläimen virallisen tunnuksen. Transponderi eMerkin sisällä on pasiivinen tietovarasto, eli se sisältää vain kyseisen lehmän identin. eMerkki on aina kertakäyttöinen, sitä ei siis voi siirtää eläimeltä toiselle. On tehty mahdottomaksi muuttaa, poistaa tai vaihtaa sen numeroa. Opinnäytetyön kysely- ja haastattelututkimuksessa selvitettiin eMerkkien hyödyllisyyttä lypsykarjatiloilla. Työn tarkoituksena on tutkia, mitä mieltä ovat pohjoiskarjalaiset, keskipohjanmaalaiset ja pohjoissavolaiset tällä hetkellä eMerkistä ja sen hyödyistä heidän maidontuotantotiloillaan. Opinäytetyössä on myös tehty kuusi puhelinhaastattelua yrityksille, jotka markkinoivat eMerkkejä ja/tai sen lukijalaitteita. Näitä haastateltavia yrityksiä olivat: Suomen Korvamerkkimyynti, Faba, LeLy (NHK), DeLaval, A-Rehu ja Pellon Group. Nämä yritykset kertovat omat näkemyksensä eMerkeistä ja sen lukijalaitteiden hyödyistä. Näiden kyselyiden ja haastatteluiden tuloksista tuli ilmi, että suurin osa uskoo eMerkin olevan tärkeä ja iso tekijä tulevaisuudessa Suomen maataloudessa. Maidontuottajien vastauksista tuli ilmi että he eivät vielä oikein ole varmoja tällä hetkellä eMerkin käytön hyödyllisyydestä. Yritykset haluaisivat eMerkin olevan ainoa mahdollinen tunnistemenetelmä. Suomessa eMerkki tuntuu kuitenkin vastausten perusteella olevan vielä ”lapsen kengissä”. Suurimpia syitä, miksi ei ole panostettu uuteen teknologiaan, on se että tietoa ei ole saatavilla tarpeeksi tai siihen vaikuttaa ylipäätänsä Suomen huono maataloustilanne. Lopputuloksena on hieman positiivinen varmuus siitä, että eMerkistä on vähän hyötyä, mutta tulevaisuudessa uskotaan sen hyödyn kasvavan enemmän. When owning or keeping cow or cattle, one must register as a cattle keeper. Before keeping or acquiring livestock, one must deliver a registration form to the rural economic development authority in the municipality, where the home or farm is located. The register must include the contact information, the location where the animals are kept, the purpose of keeping the animals and the reason for this registration. European Union has stipulated very carefully what and what kind of ear tags must be on the animals. The principle tag must always be in the right ear of the animal and contain a bar code. Additionally, it has to be of a certain size and appearance. The secondary tag must always be located in the left ear of the animal. Currently there are three companies in Finland that are allowed to sell ear tags certified by Evira. These companies are Faba, A-Kauppa and Suomen Korvamerkkimyynti. The keeper of the animal can decide either to use traditional ear tags or eTags. The farmer can decide how to proceed with each animal. An eTag contains the official ID of the animal. The transponder within this eTag is a passive data base, only containing the ID of the animal holding the tag, thus the tag cannot be transferred from one animal to another. It is impossible to alter an eTag, neither remove nor change its number. The inquiries and interviews in this thesis have been made to find out if eTags are useful on dairy farms. The aim of this thesis is to study what dairy farmers in North Karelia, Central Ostrobothnia and North Savo think about eTags and their usefulness on the farms. In this thesis, I also interviewed six companies who market eTags and/or related readers. These interviewed companies were Suomen korvamerkkimyynti, Faba, LeLy (NHK), DeLaval, A-Rehu and Pellon group. These companies expressed their opinions on eTags and the usefulness of the eTag readers. On the basis of these inquiries and interviews it is clear that the majority of the dairy farmers find eTags an in-creasingly important factor in Finnish agriculture. However, dairy farmers are not totally convinced of the usefulness of these eTags at the moment. On the other hand, the companies would like eTags to become the only detection method. According to the information received in the inquiries, it is obvious that eTaging in Finland is still in infancy. The main reasons for the lack of investments in new technology are a dearth of information and also insufficient resources due to the currently bad economic situation in Finnish agriculture. As a result there is a fairly positive certainty that eTags are definitely useful and their usefulness will be growing in the future.