Perheiden tuen tarve valvotussa koevapaudessa

• Main Authors: Sorjonen, Emilia, Kirkinen, Aino-Maria, Kontio, Veli-Pekka
• Other Authors: Savonia-ammattikorkeakoulu
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: Savonia-ammattikorkeakoulu 2015
• Subjects: valvottu koevapaus; perheet; tukeminen; sosiaalinen tuki; tukipartio; perhe; fi=Sosiaaliala|sv=Sociala området|en=Social Sciences|; Sosiaalialan koulutusohjelma; Northern Finland
• Online Access: http://www.theseus.fi/handle/10024/103218

Valvotun koevapauden tarkoituksena on tukea vangin sijoittumista takaisin yhteiskuntaan. Valvotussa koevapaudessa vanki pääsee suorittamaan loppuosan rangaistuksesta vapaudessa, mutta tiukassa valvonnassa ja rajoitusten alaisena. Tukipartio valvoo ja tukee valvotussa koevapaudessa olevia vankeja. Perheet joutuvat vaikeaan tilanteeseen, kun yksi perheenjäsenistä joutuu vankilaan. Tämä tuo monia haasteita perheiden elämään. Perheiden tuen tarvetta valvotussa koevapaudessa ei ole juurikaan tutkittu. Rikosseuraamuslaitos on laatinut lapsi-ja perhetyön linjaukset vuonna 2013, jossa painotetaan lastennäkökulmaa ja perheiden huomioimisen tärkeyttä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää millaista tukea valvotussa koevapaudessa olevan perhe tarvitsee. Opinnäytetyössä selvitettiin perheiden tuen tarvetta ja miten tukipartio voisi kehittää työtään siten, että se huomioisi ja tukisi heitä enemmän. Opinnäytetyössä tutkittiin Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusaluetta ja se tehtiin toimeksiantajan tarpeesta. Perheiden tuen tarvetta selvitettiin haastattelulomakkeilla, jotka toimitettiin vastaajille tukipartioiden kautta. Saatujen vastausten pohjalta tehtiin kysely tukipartiolle, jossa selvitettiin tukipartio-ohjaajien näkökulmaa perheiden tuen tarpeeseen. Pääsääntöisesti perheillä ei ollut lisätuen tarvetta, koska he kokivat jo saavansa tarpeeksi tukea. Valvotun koevapauden vaikutukset nähtiin enimmäkseen positiivisina. Tukipartion tekemien kotikäyntien vaikutus kyselyyn vastanneisiin ei ollut merkittävä ja lapset otettiin kotikäynneillä hyvin huomioon. Useimmiten lapsille ei kuitenkaan ollut kerrottu valvotusta koevapaudesta. Tukipartion antamaan tukeen oltiin pääosin tyytyväisiä ja suurin osa perheistä koki saavansa riittävästi tukea valvotun koevapauden aikana. Myös tukipartion vastausten perusteella valvottu koevapaus vaikutti perheisiin pääsääntöisesti positiivisesti. Tukipartion ohjaajat tukivat monella tavalla, varsinkin keskusteluapu nousi esille. Kotikäynteihin perheet suhtautuivat myös positiivisesti. Tukipartio koki tukevansa perheitä pääosin tarpeeksi, mutta heitä olisi mahdollista tukea vielä enemmän. Esimerkiksi keskusteluja perheenjäsenten ja tuomitun kanssa voitaisiin lisätä ennen valvotun koevapauden alkamista. Yksinelävien valvottua koevapautta suorittavien vankien tuen tarvetta voitaisiin tulevaisuudessa tutkia, sekä tuen tarvetta vanhemmuuden näkökulmasta. Näin saataisiin lisää tietoa koko perheen tuen tarpeesta valvotussa koevapaudessa ja tukipartion työtä voitaisiin kehittää entistä enemmän. Supervised probationary freedom supports prisoner reintegration back into society. In supervised probationary freedom a prisoner can accomplish the rest of the sentence in freedom, but under strict supervision and subject to restrictions. Supervision patrol supervises and supports prisoners in supervised probationary freedom. Families are facing a difficult situation when one of the family members goes to prison. This brings many challenges to families. The need to support families under supervised probationary freedom hasn’t studied much. The Criminal Sanctions Agency drew up child and family policies in 2013, with an emphasis on the child's perspective and the importance of taking families into account. The study objective was to determine what kind of support families in supervised probationary freedom need. Another goal was to determine families’ need for support and how supervision patrol could develop their work in such a way that it would take into account and support the families more. This study covers criminal sanctions area in Eastern and Northern Finland, and it carried out due to the need of the Criminal Sanctions Agency. The study examined families’ need for support by questionnaires, which were sent to families through supervision patrols. Exploiting the responses of the families a survey was made to the supervision patrols. The survey explored supervision patrols’ perspectives for the need of supporting families. Mainly the families had no need for support because they were already receiving enough support. The effects of supervised probationary on the family were seen mostly positive. Home visits of the supervision patrol did not have significant impact on the families and the children were well taken into account in house calls. In most cases, the children had not been told of supervised probationary freedom. Support given by supervision patrols was mostly satisfying and most of the families had received enough support during a supervised probationary freedom. Also based on the responses of the supervision patrol, probationary freedom affected families mainly positively. Supervision patrol supported in many ways, and especially discussions with the clients stood out. Families reacted positively also to the home visits. Supervision patrols thought they supported families mainly enough but it would be possible to support families even more. For example, discussions with family members and the offender could be added before the start of supervised probationary freedom. The need for support among prisoners who live alone could be studied in the future, as well as the need for support from the parenting’s point of view. This would provide more information on the need of the whole family in supervised probationary freedom and the work of the supervision patrols could be developed even further.