| Summary: | Dán pedagogalaš antropologalaš dutkamušas guorahallo Norgga beale sámeskuvlla kultuvrralaš vuolggasadji. Dutkojuvvo, mo oahpahus geavatlaččat lágiduvvo, ja mo sámi oahpahus lihkostuvvá ja makkár hástalusat das leat go geahččá kultursensitiivvalaš oaidninvuogis. Dutkamuš lea skuvlaetnografiija, man dutkanmateriálat leat jearahallanskovit, áiccadeamit, jearahallamat, oahppiid teavsttat, skuvllaid dokumeanttat ja dutki beaivegirji. Dutkamis leat fárus 15 Norgga beale sámeskuvlla oahpaheaddji ja sin oahppit mánáidskuvllas, gaskadásis ja nuoraidskuvladásis. Oahpaheaddjit barget sáme- ja dárogielat luohkáin. Dutkamuš gullá skuvlakultuvrra dutkamii. Anton Hoëm sosialiserenteoriijaja John Goodlad bargojoavkku oahppoplánateoriija bokte guorahallo,leago sámeskuvla kultursensitiivvalaš. Dutkanmateriála čájeha ahte oarjemáilmmi skuvlakultuvra hálddaša sámeskuvllaid oahpahusa. Dát jurddaboađus lea spirálalaččat oktavuođas sámiid deaivvadan assimileremii, váldeoktavuođaide ja sosialiserenprosessii. Skuvlla vuohki organiseret oahpahusa lea seamma láhkai oktavuođas skuvlla historjjálaš bargui, dasa makkár organisašuvdna skuvla lea ja makkár vuolggasajis sámeskuvllain lea vejolaš organiseret oahpahusa. Váldohástalus dán dutkamuša mielde lea, ahte sosialiserenteoriija báhcá váilevažžan, dannego skuvla sosialisere vuolggasajistis servodahkii. Sámivuođa enkultureren orru leamen hástalus. Dát čuolbma čuožžila ovdamearkan dan dihtii, go oahppoplána oasit oppalaččat eai enkulturere doarvái bures. Gaskkusteaddji ráhkadusat dárbbašuvvojit, vai mikrodásioahpahus ja oahppan lihkostuvašedje nu bures go vejolaš. Sámi máilmmegovva ja sápmelaš árvvut galggašedje loktejuvvot oahpahusas guovddážii – maiddái oahppoplána dásis: sámi áige-, báike- ja diehtoáddejupmi galggašedje boahtit buorebut ovdan skuvlla sisdoaluin ja organiseremis. Sámeoahpahusa berrešii organiseret rabas oahppanbirrasa vuođul. Dát dagašii vejolažžan sámegiela ealáskahttima buorebut go ovdal, jus sámi vuolggasadji livččii sihkkarastojuvvon buot skuvlendásiin. Sámiin lassin berrešii leat nannoset iešmearrideapmi ovdamearkan oahppoplána barggus ja skuvlalágaid oktavuođas. ************************************************************************** Tämä tutkimus käsittelee Norjan saamelaiskoulujen opetusta. Kiinnostuksenkohteena ovat saamelaisopetuksen luokkahuonekulttuuri sekä sen kielelliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Niitä selvitetään kasvatusantropologiankeinoin. Tarkastelu suuntautuu myös siihen, miten saamelaisopetus käytännössä järjestetään, miten se onnistuu ja millaisia haasteita se kohtaa kulttuurisensitiivisesti tarkasteltuna. Tutkimuksen ydin kietoutuu kysymyksiin alkuperäiskansan asemasta, kielestä ja kulttuurista koulutuksessa. Tutkimus on kouluetnografiaa, jonka aineistona ovat kyselylomakkeet(N=108), observoinnit (kuusi koulua), opettajien haastattelut (N=15), oppilaidentekstit, koulun dokumentit sekä tutkijan kenttäpäiväkirjat. Tutkimushenkilöt ovat Norjan saamelaiskoulun opettajia ja heidän oppilaitaan peruskoulunlastenkoulutasolta, keskitasolta ja nuorisokoulutasolta. Opettajat opettavat saamen- tai norjankielisissä luokissa. Saamelaiskoulun kulttuurisensitiivisyyttä tarkastellaan Anton Hoëmin sosialisaatioteorian ja John Goodladin työryhmän opetussuunnitelmateoriankautta. Tutkimus sijoittuu koulukulttuurin tutkimuksen kentälle. Tutkimusaineisto osoittaa, että länsimainen koulukulttuuri hallitsee saamelaiskoulujenopetusta, ja se on spiraalimaisesti yhteydessä saamelaisten kohtaamaan assimilaatioon, valtayhteyksiin ja sosialisaatioprosessiin. Koulun tapa organisoida opetus juontuu koulun historialliseen tehtävään, siihen, millainen organisaatio koulu on ja millaisista lähtökohdista saamelaiskouluilla on mahdollisuus toteuttaa opetuksensa. Tutkimus osoittaa, että saamelaiskoulun sosialisaatiotehtävä jää vajaaksi: koulu sosiaalistaa edelleen valtayhteiskuntaan. Saamelaiskulttuurin enkulturaatio osoittautuu haasteelliseksi eritoten sen vuoksi, että saamelaisopetussuunnitelmanosat ja sen toteutuminen opetuksessa eivät enkulturoi saamelaissisältöihin. Jos välittäviä rakenteita vahvistetaan, mikrotasonopetus ja oppiminen voisivat onnistua nykyistä paremmin. Saamelainen maailmankuva ja saamelaiset arvot tulisi nostaa opetuksessa keskeiseksi lähtökohdaksi – myös opetussuunnitelman tasolla: saamelaisen aika-, paikka- ja tietokäsityksen tulisi saada riittävän painoarvon opetuksessa. Saamelaiskoulunopetus tulisikin järjestää avoimeen oppimisympäristöajatteluun pohjautuen. Tämä mahdollistaisi myös saamen kielen revitalisaation aiempaa paremmin. Saamelaisten tulisi saada vahvempi itsemääräämisoikeusesimerkiksi opetussuunnitelmatyössä ja koululaeissa. --- This study deals with Sámi education in the Norwegian Sámi schools. The focus is on the classroom practices and the linguistic and cultural characteristics of Sámi education. The approach is that of educational anthropology. The study also examines how teaching is arranged in practice, how it succeeds, and what kind of challenges it faces from the point of view of cultural sensitivity. The core of the study is intertwined with issues concerning the status, language and culture of indigenous peoples. The study is a school ethnography, the research material of which comprises questionnaires (N=108), observations (six schools), teachers’ interviews (N=15), texts written by pupils, school documents, and the researcher’s field diaries. The participants of the study are teachers in the Norwegian Sámi School and their pupils in the primary and lower secondary levels of the school. The teachers teach Sámi- or Norwegian-speaking classes. This study examines the cultural sensitivity of the Sámi School through the socialisation theory of Anton Hoëm and the curriculum theory of John Goodlad’s Working Group. It is part of research on school culture. The study material shows that the ways of the Western School dominate instruction in Sámi schools and is spirally connected with the assimilation, power relations and socialisation process that the Sámi have experienced. The way in which the school organises the teaching is connected with the historical task of the school, with the nature of the school as an organisation, and with the conditions in which Sámi schools provide their instruction. This study shows that the Sámi School does not fulfil its socialisation task: it socialises into mainstream society. From the point of view of Sámi culture, enculturation is a challenge, especially because the Sámi curriculum and its implementation in instruction do not enculturate pupils into Sámi culture. Through strengthening mediating structures, it might be possible to succeed better with micro-level teaching and learning than at present. The Sámi world-view and Sámi values should occupy a central position in teaching but also in the curriculum. Furthermore, the school should, to a sufficient extent, focus on the Sámi views of time, place and knowledge. Therefore, teaching should be organised according to the principles of open learning environments in the Sámi School. This would also enhance the revitalisation of the Sámi language. The self-determination of the Sámi people in, for example, drawing up the curricula and in connection with school statutes should be strengthened.
|
|---|