Ylä-Lapin talvilaidunarvioinnin tuloksia. Uusimmat arviot vuodelta 2012 ja vastaavia tuloksia vuodelta 2004

• Main Author: Mattila, Eero
• Other Authors: Metsäntutkimuslaitos / Pohjois-Suomen alueyksikkö
• Format: Journal/Newspaper
• Language: Finnish
• Published: Finnish Forest Research Institute 2014
• Subjects: integroitu tiedonkeruu; kangasmaat; laidunarviointi; laiduntunnukset; metsien monikäyttö; metsävarat; porojen ravintokasvit; poronhoito; talvilaitumet; tulosten aikasarja; valtakunnan metsien inventointi; Enontekiö; Inari; Poronhoito; Utsjoki
• Online Access: http://jukuri.luke.fi/handle/10024/536189

Taitto: Sari Elomaa/Metla Porojen talvilaitumia on arvioitu valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) maastokoealoilla vuodesta 1976 alkaen pääpiirteissään samalla menetelmällä. Arviointi on nyt tehty viisi kertaa poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa ja kolme kertaa sen pohjoisosassa eli Ylä-Lapissa (Utsjoki, Inari ja Enontekiö). Tässä työraportissa esitetään tulokset uusimmasta Ylä-Lapin talvilaitumien arvioinnista vuodelta 2012 ja vertailun vuoksi joitakin vastaavia tuloksia myös edellisestä arvioinnista (2004). Joidenkin keskeisten laiduntunnusten muuttumista tarkastellaan ensimmäisestä laidunarvioinnista (1978) alkaen. Arviointimenetelmä ja tulosten laskenta kuvataan siinä laajuudessa, että arviointi on myöhemminkin tarvittaessa toistettavissa vertailukelpoisia tuloksia antavalla tavalla. Porojen ravintokasvien esiintymistä kangasmailla arvioitiin 980 laidunkoealalla, joista 57 % on metsämaalla. Näytetiheys riippuu sekä kangasmaiden pääositteesta (metsämaa vs. muut kankaat) että paliskunnasta, joten arviot kaikille kankaille ja paliskuntaryhmille on laskettu osiensa pinta-aloilla painottaen. Enontekiöllä ja Utsjoella näyte on pieni ja myös alueellisesti epäedustava, joten arvioiden luotettavuus siellä ei ole hyvä. Myös arvioijasta johtuvan systemaattisen virheen riski noilla alueilla on suuri. Inarissa tulosten luotettavuus on paljon parempi kuin Utsjoella ja Enontekiöllä. Raportissa esitetään tuloksia paliskunnille, merkkipiireille ja koko alueelle, joskin tarkastelun painopiste on johtopäätösten kannalta olennaisimmissa merkkipiiritason tuloksissa. Ravintokasvien esiintymistä kankailla valaisevat keskitunnusluvut ovat vesakon latvuspeittävyys, metsälauhan biomassa, varvikon peittävyys, korkeus ja kehysmitta, maajäkälien peittävyys, pituus ja biomassa, varsinaisten luppometsien osuus ja luppoisuusindeksi. Laidunnuspainetta kuvaavina tunnuksina esitetään erilliset arviot porojen talvi- ja kesäulostekasojen lukumääristä kankailla (kasatiheydet). Eri tuloksista on lopuksi koottu yhdistelmätaulukko, joka ...