Poronhoitoalueen etelä- ja keskiosien talvilaitumet. Tila paliskunnissa 2000-luvun alkuvuosina ja eräiden ravintokasvien esiintymisrunsauden muutokset merkkipiireissä 1970-luvulta lähtien

• Main Authors: Mattila, Eero, Mikkola, Kari
• Other Authors: Metsäntutkimuslaitos / Rovaniemi
• Format: Journal/Newspaper
• Language: Finnish
• Published: Finnish Forest Research Institute 2009
• Subjects: Valtakunnan metsien inventointi; aikasarjat; kangasmaat; laidunarviointi; metsien monikäyttö; metsävarat; muutosanalyysi; poromäärä; poronhoito; talvilaitumet; Poronhoito
• Online Access: http://jukuri.luke.fi/handle/10024/536028

Paliskunnat ovat poronhoidon alueellisia toimintayksiköitä. Suurimmat sallitut poromäärät paliskunnissa tarkistetaan 10 vuoden välein. Kohta tapahtuvaa uutta tarkistusta varten tarvitaan tietoja myös porolaitumien tilasta. Laitumia on arvioitu Metsäntutkimuslaitoksessa valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä 1970-luvulta lähtien ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa 1990-luvulta lähtien. Laitosten välillä tehtiin sellainen työnjako, että laiduntiedot tarkistusta varten työstää Metla poronhoitoalueen etelä- ja keskiosista ja RKTL poronhoitoalueen pohjoisosista. Tässä raportissa esitetään talvilaitumia koskevat tulokset Metlan osalta. Uusimmat talvilaiduntunnukset 44 paliskunnassa perustuvat vuosina 2002 2004 tehtyyn laidunarviointiin. Niiden lisäksi raportissa esitetään eräiden ravintokasvien esiintymisrunsauden muutokset 11 merkkipiirissä neljän arvioinnin tulosten valossa. Tarkastelujakson pituus on yli 25 vuotta. Raporttiin on sisällytetty numeeristen taulukoiden lisäksi teemakarttoja ja diagrammikuvia kokonaistilanteen hahmottamisen helpottamiseksi. Tarkastelualueella on talvilaidunta eli kangasmaata kaikkiaan 4,66 milj. ha. Nykyisillä sallituilla eloporomäärillä (134600 kpl) pääala kankailla eli poroa kohden keskimäärin käytettävissä oleva kangasmaa-ala on paliskunnissa 20 75 ha. Vastaavasti pääala jäkälän potentiaalisilla kaivumailla on 6 25 ha, mihin sisältyy varsinaista jäkälämaata 0,1 10 ha. Pääala luppolaitumilla vaihtelee välillä 1 10 ha. Maajäkälät ovat vähentyneet tarkastelujaksolla paljon. Metsälauhakin on vähentynyt, mutta muutos ei yleensä ole ollut niin voimakas kuin jäkälillä. Kevättalven hätäravinto, luppo väheni jakson alkupuolella, mutta eri mittarit viittaavat sen alkaneen lisääntyä jakson loppupuolella. Raportin lopussa esitetään yhteenvetona taulukko, missä näkyy yhtä aikaa kaikkien paliskuntien laiduntilanne ja porotiheys suhteessa koko muuhun alueeseen. Myös tällaisesta aluetasolla tiivistävästä, mutta samalla alueellista näkökulmaa laajentavasta tarkastelutavasta toivotaan ...