Laiduntunnukset poronhoitoalueen etelä- ja keskiosien paliskunnissa. Vuosina 2002 -2004 tehdyn laidunarvioinnin tulokset

• Main Authors: Mattila, Eero, Mikkola, Kari
• Other Authors: Metsäntutkimuslaitos / Rovaniemi
• Format: Journal/Newspaper
• Language: Finnish
• Published: Finnish Forest Research Institute 2008
• Subjects: kangasmaat; laidunarviointi; metsien monikäyttö; paliskunta; poronhoito; ravintokasvi; talvilaitumet; valtakunnan metsien inventointi; Poronhoito
• Online Access: http://jukuri.luke.fi/handle/10024/536003

Tutkimusalueella on 44 paliskuntaa, joille voitiin arvioida laiduntunnukset monilähdeinventointiaineiston valmistuttua valtakunnan metsien yhdeksännestä inventoinnista (VMI9). Alueella on 11 merkkipiiriä, joiden tulokset on julkaistu aikaisemmin. Ravintokasvien esiintymisen arvioimiseksi alueen kangasmailta mitattiin vuosina 2002 2004 kaikkiaan 3289 laidunkoealaa, jotka ovat osanäyte VMI9:n maastonäytteestä. Kangasmaiden jakaumaa potentiaaliselta laidunarvoltaan erilaisiin metsäositteisiin eli laidunluokkiin voidaan estimoida suoraan VMI9:n maastonäytteestä merkkipiiritasolla, mutta pienimpien paliskuntien osalta otos ei anna riittävän luetettavaa arviota.Satelliittikuvapohjaisen monilähdeinventointiaineiston sisältämän informaation liittäminen laskentaan mahdollistaa laidunluokkajakauman yleistämisen kaikille aluetasoille. Tutkimuksen ensivaiheessa kehitettiin menetelmiä jakaumien laskemiseksi ja niiden vertailemiseksi sopivimman valitsemiseksi laskentaan. Kuudesta mahdollisesta jakauman arviointimenetelmästä valittiin se, jolla saatu tulos merkkipiiritasolla erosi vähiten aiemmin julkaistusta vastaavasta tuloksesta (ns. lähin menetelmä) ja sitä käytettiin merkkipiirin kaikissa paliskunnissa. Menetelmä riippuu sekä arvioitavasta laiduntunnuksesta että merkkipiiristä. Tässä tulosraportissa esitetään tutkimusalueen kaikkien paliskuntien tärkeimmät laiduntunnukset taulukoina ja lisäksi niiden perusteella laadittuina teemakarttoina. Paliskunnille on arvioitu kangasmaiden pinta-ala ja sen jakauma laidunluokkiin, joitakin ravintokasvien esiintymistä selittäviä laidunluokkaryhmien osuuksia ja pinta-aloja, kaksi luppoisuustunnusta sekä metsälauhan ja poronjäkälien keskibiomassat. Raportissa esitettyjen tietojen perusteella uusien laiduntunnusten alueellista vaihtelua voidaan verrata nykyisen porotiheyden alueellisen vaihtelun kanssa ja siten saada päätöstukea lähestymässä olevalle sallittujen eloporomäärien tarkistukselle.