Lisääntyvät hirvinaaraat. Urosten osuudet vaikuttavat hedelmöittymisten ajoittumiseen

• Main Authors: Nygren, Tuire, Wallen, Maija, Tykkyläinen, Riitta, Pusenius, Jyrki
• Other Authors: Luke / Luonnonvarat ja biotuotanto / Elinympäristö ja Ekologia / Metsä- ja eläinekologia (100305), Luke / Luonnonvarat ja biotuotanto / Kala-, riista- ja metsäseurannat / Suurpeto- ja riistaseurannat (100602), Luke / Luonnonvarat ja biotuotanto / Aineistopalvelut pohjoinen / Joensuu, aineistopalvelut (100706), 100305, 100602, 100706
• Format: Report
• Language: Finnish
• Published: Luonnonvarakeskus (Luke)
• Subjects: hirvi; ikärakenne; lisääntyminen; ovulaatio; sukupuolirakenne; Maatalous - yleistä; maatalousekonomia,maatalousneuvonta; maaseudun kehittäminen; maito; metsästys; alces alces; kaksosaste; kiima-aika; kiimakäyttäytyminen; Korkea; Alces alces; Hirvi
• Online Access: http://jukuri.luke.fi/handle/10024/485902

Suomen hirvikannassa urosten ja kaksosvasojen osuudet sekä vasojen teuraspainot ovat 1990-luvulta lähtien pienentyneet. Syiden selvittämiseksi tutkimme vuonna 1985 Sisä-Suomesta kerättyä lisääntymisnäyteaineistoa. Tulosten perusteella naaraiden hedelmöittymisaste oli korkea, mutta tiinehtymiset viivästyivät, kun uroksia oli kannassa vähän. Myöhäinen hedelmöittyminen merkitsee samalla myöhäistä vasomista keväällä ja lyhyttä kasvukautta. Tämä on yksi todennäköinen tekijä vasojen pienentymisen taustalla. Selvimmin tiinehtymiset viivästyivät ≥ 6,5-vuotiailla naarailla. Niiden hedelmöittyminen tapahtui keskimäärin yhdeksän päivää myöhemmin alueilla, joilla lehmiä/sonni -lukema oli ≥ 2,5 kuin alueilla, joilla naaraita oli ≤ 1,3 yhtä urosta kohden. Tutkimuksella selvitettiin lisäksi hirvensikiön metsästyksenaikainen kasvunopeus ja määritettiin tämän tiedon perusteella näytenaaraitten hedelmöittymisajat. Hedelmöittymisten huippukausi osui välille 18.−24. syyskuuta. Varhaisin tiinehtymisten mediaanipäivä (21.9.) oli 4,5 -vuotiailla ja myöhäisin (29.9.) 1,5 -vuotiailla naarailla. Hirvihavaintokorteilla kerätty tieto hirvien kiimakäyttäytymisen ajoittumisesta huipentui aikavälille 7.−22. syyskuuta eli noin kahdeksan vuorokautta tiiinehtymishuippua aikaisemmaksi. Tulosten perusteella hirvenmetsästys alkaa nykyisin hirven kiiman ollessa kiihkeimmillään. Tämän voidaan arvioida aiheuttavan lisäviivettä hedelmöittymisten ajoittumiseen. Tutkimuksella saatiin uutta tietoa myös hirven imetysajoista. Hirvinaaraat eivät lopeta vasojensa imettämistä kiimakauteen, kuten aikaisemmin on oletettu, vaan osa niistä jatkaa imettämistä metsästyskauden loppuvaiheisiin saakka. Kaksosten osuuksien pienentymisen taustoja työmme ei valaissut, sillä urosten osuudella ei todettu olevan vaikutusta ovulaatioiden määrään. Tulokset tukevat vasta hyväksyttyä Suomen hirvikannan hoitosuunnitelmaa. Tavoite säätää urosten osuus korkeintaan tasolle 1,5 naarasta/uros on hyvin perusteltu. Hyvin aiheellinen on myös tavoite selvittää mahdollisuudet myöhentää ...