Laiduntamalla ja niittämällä hoidettujen Perämeren rantaniittyjen linnusto

• Main Authors: Pessa, Jorma, Timonen, Sami, Sjöholm, Juha, Holmström, Heikki
• Other Authors: Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Biokemian ja elintarvikekemian laitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT
• Format: Article in Journal/Newspaper
• Language: Finnish
• Published: MTT 2006
• Subjects: Ys; linnut; rannat; niityt; hoito; menetelmät; laiduntaminen; niitto; uhanalaiset lajit; luonnon monimuotoisuus; perinnemaisema; diversiteetti; Calidris alpina; Limosa limosa; mustapyrstökuiri
• Online Access: http://jukuri.luke.fi/handle/10024/462832

Merenrantaniittyjen laidunnuksen ja niiton avulla on onnistuttu lisäämään monien lintulajien kannalta keskeisten elinympäristöjen määrää. Laajoja rantalaitumia on perustettu uudelleen Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueelle vuodesta 1995 alkaen. Tutkimusalueena oleva Liminganlahti sisältyy Natura 2000 verkostoon ja merkittävä osa tutkituista kohteista sijaitsee perustetuilla luonnonsuojelualueilla. Tutkimuksessa selvitettiin 14 laidunalueen ja kuuden niittämällä hoidettavan alueen pesimälinnuston laji- ja parimääriä, lintutiheyksiä ja lintuyhteisöjen rakenteellisia eroja. Tutkimus osoitti, että laidunten ja niittoalueiden välillä on eroja niin yhteisö- kuin lajitasoillakin. Lajiston monimuotoisuutta kuvaavan diversiteettitarkastelun osalta hoitomuotojen välillä ei havaittu eroa. Tarkasteltaessa pesimälinnuston eroja moniulotteisen skaalauksen avulla havaittiin hoitomuotojen välillä olevan tilastollisesti merkitseviä eroja. Pesivien lintulajien määrä on laitumilla suurempi kuin samankokoisilla niittoalueilla. Lajiryhmiä tarkasteltaessa havaittiin, että vesilintujen ja kahlaajien suhteelliset osuudet alueen kokonaisparimääristä olivat niittoalueilla korkeampia. Vastaavasti varpuslintujen ja lokkilintujen osuudet olivat laitumilla korkeampia. Verrattaessa keskimääräisiä parimääriä ja tiheyksiä laitumien ja niittoalueiden välillä havaittiin merkitseviä eroja vain kahlaajien paritiheyden ja varpuslintujen parimäärän osalta. Kahlaajatiheys on niittoalueilla korkeampi ja varpuslintujen määrä vastaavasti laidunalueilla korkeampi. Laitumen pintaalan kasvaessa myös parimäärä kasvaa merkitsevästi. Niittoalueilla vastaavaa ilmiötä ei havaittu. Paritiheyden havaittiin sen sijaan laskevan laitumen pintaalan kasvaessa. Hoidetuilla rantaniityillä havaittiin olevan huomattava merkitys uhanalaisten lintulajien elinympäristönä. Seitsemän uhanalaista lajia esiintyi tutkituilla laitumilla. Tärkeimpiä ovat etelänsuosirri (Calidris alpina schinzii) ja mustapyrstökuiri (Limosa limosa), joiden pesimäkannat painottuvat Suomen näkökulmasta ...