Porotalouden taloudelliset menestystekijät

• Main Author: Rantamäki-Lahtinen, Leena (toim.)
• Other Authors: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) / TAL Taloustutkimus / Yritystalous YTT / (YRI), MTT Taloustutkimus, TAL
• Format: Report
• Language: Finnish
• Published: MTT 2008
• Subjects: Ma; porotalous; kannattavuus; poronlihamarkkinat; sopimustuotanto; laitumet; reindeer husbandry; reindeer meat markets; profitability; contract production
• Online Access: http://jukuri.luke.fi/handle/10024/442230

Porokarjan koon kasvattamisen tavoitteena on kannattavuuden parantaminen. Myös poronlihan hinta ja eläinperusteinen tuki sekä yleinen tavoite porokarjan koon kasvattamiseen ovat olleet merkittäviä syitä jotka ovat vaikuttaneet porokarjojen kasvuun. Petovahingot ovat merkittävä syy siihen, ettei porokarjaa ole kyetty lisäämään. Siirtyminen lisäruokintaan on erityisen poronhoitoalueen pohjoisosassa (saamelaisalue) ollut muita alueita merkittävämpi syy porokarjan kasvattamiselle. Paliskunnan tekemät ratkaisut oli tärkein yksittäinen tekijä, joka vaikutti porokarjan koon pienenemiseen. Erityisen poronhoitoalueen eteläosassa sekä porolaidunten riittämättömyyden että taloudellisten syiden takia on jouduttu teurastamaan poroja. Nämä ovat vaikuttaneet porokarjan pienenemiseen. Eteläisellä (kaakkoisosan) poronhoitoalueella petovahingot ja eläinperusteisen tuen alaraja olivat merkittäviä syitä porokarjan pienenemiselle. Pohjoisilla poronhoitoalueilla enemmistö vastaajista tunsi poronhoitotöiden helpottuneen, kun taas eteläisellä poronhoitoalueella katsottiin poronhoitotöiden vaikeutuneen. Tieto- ja puhelintekniikka sekä mönkijöiden käytön lisääntyminen ovat merkittävimmät poronhoidon helpottumiseen vaikuttaneet tekijät. Poromiesten määrän vähentyminen koetaan erityisesti eteläisillä poronhoitoalueilla suureksi ongelmaksi. Poronomistajat käyttävät keskimäärin 610 tuntia vuodessa poronhoitotöihin, josta paliskunnalle tehdään 29 %. Porolaidunten, varsinkin talvilaitumista tärkeimpien jäkälälaidunten, kunto on huonontunut suuresti koko poronhoitoalueella. Myös kevättalvella ennen tärkeät luppolaitumet ovat vähentyneet ja porojen saatavilla on paliskunnissa nykyään vähän tai ei lainkaan luppoa. Talvilaidunten vähenemisen ja kulumisen myötä porojen talvinen lisäruokinta on yleistynyt ja lisääntynyt koko poronhoitoalueella. Porojen lisäruokinta on nykyään jokavuotista, ja siitä on tullut varsinkin poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa suuri kustannustekijä ja porolaitumiin rinnastettava tärkeä tuotantotekijä. Talvilaidunten ...