| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia turvallisuuteen liittyviä diskursseja Suomi liittää arktisella alueella toimimiseen. Tutkin sitä, mitä turvallisuusnäkökulmia Suomen arktisissa strategioissa on huomioitu ja mitä se kertoo Suomen turvallisuuspolitiikasta arktisella alueella. Tarkoituksena on myös tarkastella, millaisiin diskursseihin strategioissa otetaan osaa ja mitä näkökulmia jätetään mahdollisesti huomioitta. Tutkimuksen aineistona käytettiin Suomen arktisia strategioita vuosilta 2010, 2013 ja 2016. Tutkimuksen teoreettinen tausta on kriittisessä turvallisuustutkimuksessa. Analyysimenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysiä, joka perustuu Michel Foucault’n diskurssiteoriaan, jonka keskeisessä asemassa ovat tieto, valta, tiedon tuottaminen sekä tämän tiedon tuottamisen vaikutukset yhteiskuntaan. Kriittistä diskurssianalyysiä ovat kehittäneet eteenpäin mm. Siegfried Jäger (2001) ja Norman Fairclough (1995; 2001; 2003), joiden näkökulmia sovellan erityisesti tutkimuksessa. Analyysissä huomioitiin strategiat valtiollisina dokumentteina, joiden kielenkäyttö pyrkii neutraaliuteen. Arktisista strategioista erottui analyysin perusteella selvästi neljä diskurssia, jotka kaikki osaltaan liittyvät turvallisuuteen arktisella alueella: Yhteistyön diskurssi perustuu perinteisen turvallisuuden sekä ympäristöturvallisuuden takaamiselle. ”Hauras arktinen luonto” -diskurssi keskittyy kuvailemaan arktisen alueen ympäristöä ja arvottaa sen merkitykselliseksi niin globaalin ilmaston kuin paikallisten ihmisten ja eläinten kannalta. ”Arktinen alue taloudellisena mahdollisuutena”-diskurssissa kuvataan taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen seurauksena ja siihen vahvasti liittyen ”Suomi arktisena osaajana”-diskurssissa keskitytään markkinoimaan suomalaista osaamista arktisena kärkimaana. Analyysin perusteella voidaan todeta, että Suomen arktisten strategioiden suurimpana sisäisenä ristiriitana on ilmastonmuutoksen ja taloudellisen toiminnan yhteensopimattomuus.
|
|---|