Kirjolohen merkitys sääksen (Pandion haliaetus) ravinnossa ja pesimismenestyksessä Konneveden ympäristössä

• Main Author: Virtanen, Jani
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: 2020
• Subjects: kalasääski; poikuekoko; stable isotope analysis; SIA; SIAR; vakaat isotoopit; Ympäristötiede ja -teknologia; Environmental science and technology; 4015; saalistus; pesintä; kirjolohi; poikaset; kalanviljely; sääkset; sääksi; kalanviljelylaitokset; Pandion haliaetus
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202003202473

Sääksi (Pandion haliaetus) on lähes kaikkialla maailmassa esiintyvä petolintu, joka käyttää ravintonaan kalaa. Helpon saaliin houkuttelemina sääkset saalistavat kalanviljelylaitoksilla säännöllisesti, mistä viljelijöille koituu taloudellisia menetyksiä. On edelleen epävarmaa, missä määrin sääkset hyötyvät laitoksilta pyydystämästään helposta saaliista. Mikäli höty on merkittävä, voisi saalistuksen salliminen ja vahinkojen korvaaminen viljelijöille edistää lajin suojelua. Tätä aihetta lähdin tutkimaan kolmen eri aineiston ja menetelmän avulla. Pesätarkkailuilla ja isotooppianalyysillä pyrin selvittämään viljellyn kirjolohen osuutta Konneveden alueen sääksien ravinnossa. Pesimiskauden 2018 aikana kahdeksaa sääksen pesää tarkkailtiin ja pesiin viedyt saaliskalat tunnistettiin. Isotooppianalyysissä vuosien 2015 ja 2016 sääksirengastusten yhteydessä kerättyjen poikasten sulkien isotooppiarvot mitattiin ja ravinnon kirjolohiosuus arvioitiin niiden perusteella. Lisäksi pesän ja lähimmän kalanviljelylaitoksen välisen etäisyyden yhteyttä pesimismenestykseen tutkin 18 vuoden ajalta kerätyn rengastusaineiston avulla. Arvioitujen kirjolohiosuuksien ja pesimismenestystä kuvaavien muuttujien välisten yhteyksien selvittämiseen käytin yleistettyä lineaarista mallia. Tarkkailuaineiston perusteella sääkset kalastavat kalanviljelylaitosten kirjolohta sitä enemmän, mitä lähempänä kalanviljelylaitosta pesä sijaitsee. Rengastusaineistosta puolestaan kävi ilmi, että pitkällä aikavälillä sääksien keskimääräinen poikuekoko kasvavaa pesän ja kalanviljelylaitoksen välisen etäisyyden pienetessä. Näistä tuloksista poiketen isotooppianalyysin perusteella arvioidulla kirjolohiosuudella ei ollut yhteyttä etäisyyteen ja se yhteys pesimismenestykseen oli negatiivinen. Tässä tutkimuksessa käytettyjen ravintoverkkotasojen muutoskertoimien mahdollinen epäsopivuus ja luonnonkala-aineiston saalislajien ja -lajiryhmien isotooppiarvojen sisäinen suuri vaihtelu lienevät merkittävin syy isotooppianalyysin poikkeaville tuloksille. Konneveden sääkset ...