Suomun vakaat isotoopit Itämeren lohen (Salmo salar L.) syönnösvaellustutkimuksessa

• Main Author: Valkonen, Jani
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: 2014
• Subjects: happohuuhtelu; hiili; isotooppianalyysi; lihas; typpi; isotoopit; lihakset; suomut; lohi; Itämeri; Osan; Salmo salar
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201504071547

Lohella on tärkeä taloudellinen ja ekologinen merkitys Itämeressä. Aikaisemmin Itämeren lohen vaelluksia on tutkittu pääasiassa ryhmämerkinnöillä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko lohen suomun vakaiden isotooppien arvoilla (δ13C ja δ15N) selvittää lohen syönnösvaellusta, voiko suomulla korvata lihasnäytteet tutkimuksessa kaloja tappamatta sekä mikä on yleisesti kalojen suomujen isotooppitutkimuksessa käytetyn happohuuhtelun vaikutus hiilen ja typen isotooppiarvoihin. Suomuista leikattiin sisä- ja ulko-osat. Suomun ulko-osa kuvaa viimeistä merivuotta, joka heijastaa parhaiten lohen viimeistä syönnösvaellusaikaa Itämeressä. Leikattuja suomujen osia käsiteltiin 1,2 N suolahapolla (HCl) kaksi minuuttia. Happohuuhtelu poistaa vedestä tullutta epäorgaanista hiiltä ja parantaa ravinnosta tulleen orgaanisen hiilen havaitsemista. Happohuuhtelulla havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero suomun käsittelemättömien ja happohuuhdeltujen sisä- ja ulko-osien välillä. Happohuuhtelu suurensi suomun ulko- ja sisäosan δ13C-arvoja 1,1 ja 0,14 ‰-yksikköä. Vastaavasti happohuuhtelu suurensi suomun ulko-osan δ15N-arvoa 1,0 ‰-yksikköä. Happohuuhtelulla osoitettiin merkitys myös ulko-osaan, jonka δ15N-arvo oli 1,1-yksikköä suurempi kuin happohuuhdellun sisäosan. Tämän tutkimuksen perusteella on suositeltavaa käyttää Itämeren lohien vaellustutkimuksissa suomun happohuuhdeltua ulko-osaa. Suomun happohuuhdellun ulko-osan perusteella 60–70 % Kemijoen lohista käytti viimeisen merivuoden syönnösalueenaan Itämeren pääallasta ja eteläistä Itämerta. Lohista 20 % jäi syönnökselle Selkämerelle ja 10–30 % vaelsi syönnökselle Suomenlahdelle. Suomun happohuuhdellun ulko-osan isotooppiarvojen (δ13C ja δ15N) todettiin parhaiten korreloivan rasvakorjatun lihaksen kanssa. Tämän tutkimuksen perusteella suomuilla voidaan korvata lihasnäytteet. Tämän tutkimuksen perusteella parantamalla lihaksen ja happohuuhdellun suomun ulko-osan lineaarista riippuvuutta olisi mahdollista käyttää korjauskerrointa 1,1 ‰-yksikköä tarkentamaan tuloksia Atlantic ...