Harmaahylkeen (Halichoerus grypus) ravinto eri osissa pohjoista Itämerta

• Main Author: Myllylä, Sonja
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: 2013
• Subjects: harmaahylje; lohi; silakka; ravintoverkkotaso; vakaat isotoopit; δ13C; δ15N; halli; hylkeet; ravintoverkot; isotoopit; Itämeri; Osan; Salmo salar
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201309112270

Itämeren harmaahylkeiden (Halichoerus grypus) yksilömäärien kasvu viime vuosikymmeninä on aiheuttanut ristiriitoja ammattikalastajien ja hylkeiden välille. Hylkeiden on todettu muun muassa vahingoittavan pyydyksiä ja syövän kalastajille arvokasta saalista myös pyydyksistä, kuten lohta (Salmo salar), sekä karkottavan kalaparvia kalastusalueiden ulkopuolelle. Toisaalta harmaahylkeille uhkana on hukkuminen pyydyksiin sekä lisääntynyt häirintä kalastajien ja meriliikenteen toimesta. Näiden ristiriitojen myötä kiinnostus hylkeiden ravinnosta on lisääntynyt. Hylkeiden ravinnonkäyttöä on perinteisesti tutkittu ruoansulatuskanavan sisällöstä. Tämän menetelmän ongelmana on, että saalislajien sulamattomat jäänteet hylkeen suolistossa kertovat pääasiassa vain sen, mitä hylje on syönyt viimeksi. Ravintotutkimusten rinnalle on tullut viime vuosina vakaiden isotooppien -menetelmä, jonka avulla voidaan arvioida kuluttajan ravintoa pidemmältä aikaväliltä. Tässä pro gradu -tutkielmassa arvioidaan Itämeren harmaahylkeen ravintoa lihaskudoksen hiilen ja typen vakaiden isotooppien (δ13C, δ15N) avulla. Tutkielmaan valitut viisi saaliskalalajia edustavat eri ravintoverkkotason lajeja: kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus) alemman ravintoverkkotason, silakka (Clupea harengus membras), kilohaili (Sprattus sprattus) ja Perämerellä kuore (Osmerus eperlanus) keskitason ravintoverkkotason ja lohi ylemmän ravintoverkkotason saalislajeja. Saalislajien suhteellisia osuuksia harmaahylkeen ravinnossa arvioidaan ajallisesti, sukupuolittain ja ikäryhmittäin kuudella Itämeren eri alueella: Perämeri, Merenkurkku, Selkämeri, Saaristomeri, Ahvenanmeri ja Suomenlahti. Tutkielmassa tarkastellaan vakaiden isotooppien (δ13C, δ15N) avulla harmaahylkeiden ravintoverkkotasojen ja paikallispopulaatioiden muodostumista eri merialueilla. Tulosten perusteella silakka muodosti suuren osan harmaahylkeiden ravinnosta Ahvenanmerellä (38 %), Saaristomerellä (37 %) ja Suomenlahdella (58 %). Sen sijaan Perämerellä (53 %) ja Selkämerellä (58 %) ravinto koostui lohesta ...