Hallien (halichoerus grypus) ja itämerennorppien (phoca hispida botnica) ravinnonkäyttö Perämerellä

• Main Author: Mänttäri, Viivi
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: 2011
• Subjects: ajallinen vaihtelu; hylje; lohenkalastus; ravintomääritys; Salmo salar; Salmo trutta; vakaat isotoopit; hylje-eläimet; hylkeet; kalastus; ravinto; isotoopit; lohi; Perämeri; Phoca hispida
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2011090911377

Itämeren alueen hyljekannat ovat hiljalleen toipuneet 1900-luvun liikapyynnin ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamasta kannanromahduksesta. Hallien ja itämerennorppien kannat ovat olleet nousussa lähes koko 2000-luvun ajan. Hylkeiden määrän lisääntymisen myötä myös ammattikalastajien hyljevahingot ovat lisääntyneet. Kalastajat väittävät elinkeinonsa olevan uhattuna, koska hylkeet vahingoittavat lohipyydyksiä, syövät saalista rysistä ja kilpailevat kalastajien kanssa samoista vähäisistä lohista. Tarkkaa tietoa lohien ja taimenten osuudesta tai osuuden ajallisesta vaihtelusta hylkeiden ravinnonkäytössä ei kuitenkaan ole. Tässä tutkimuksessa selvitettiin hallien (Halichoerus grypus) (n=63) ja norppien (Phoca hispida botnica) (n=37) ravinnonkäyttöä Perämerellä ja erityisesti sitä, kuinka suuri osa ravinnosta koostuu lohesta (Salmo salar) ja taimenesta (Salmo trutta) ja onko ravinnonkäytössä ajallista vaihtelua. Ravinnonkäyttöä arvioitiin hylkeiden eri kudosten (plasma-, maksa- ja lihaskudos) hiilen ja typen vakaiden isotooppien arvoista (δ13C ja δ15N) määritettyjen ravinto-osuuksien perusteella. Tuloksia verrattiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemiin ravintomäärityksiin hylkeiden mahojen ja suolistojen sisällöstä. Halleilla ravinnonkäytössä oli vaihtelua sekä sukupuolen että eri-ikäisten yksilöiden välillä. Tässä tutkimuksessa määritetyt ravinto-osuudet paljastivat tiettyjen vanhojen hallien käyttävän ravinnokseen lohta ja taimenta erityisesti alkukesästä, jolloin näiden lajien määrä Perämeren alueella on suuri. Tulosta tukivat myös hallien ruoansulatuskanavasta löytyneet lohien ja taimenien jäänteet. Ylemmän ravintoverkkotason lajeihin kuuluvan lohen, taimenen ja härkäsimpun (Myoxocephalus quadricornis) osuus hallien ravinnossa oli 53 % kesä-heinäkuussa, kun se keskimäärin kevään ja syksyn välillä oli 39 %. Perämeren parvikalojen, kuten silakan (Clupea harengus membras) ja muikun (Coregonus albula), tärkeys korostui molemmilla hyljelajeilla, sillä ne muodostivat merkittävän osuuden (40–60 %) ravinnosta ...