| Summary: | Väitöskirjatyössään Sami Määttä tutki nuoruutta ja nuorta aikuisuutta ajattelu- ja suoritusstrategioiden näkökulmasta. - Nuorten ja nuorten aikuisten ajattelu- ja toimintatavat muodostavat kumuloituvia kehiä erilaisten muiden psykologisten tekijöiden, kuten masennuksen, ja muiden tärkeiden kehitysvaiheeseen liittyvien tekijöiden, kuten koulumenestyksen kanssa, Määttä kertoo. Adaptiiviset strategiat, kuten optimismi, pitävät itseään yllä ja lisäävät todennäköisyyttä sille, että nuori pärjää koulussa ja elämässä yleensä, mikä taas vähentää esimerkiksi masennuksen todennäköisyyttä. Tämä taas johtaa siihen, että optimistisen strategian käyttö tulevaisuudessa on entistäkin todennäköisempää. Sen sijaan ei-adaptiivisten strategioiden käyttö, esimerkiksi itseä vahingoittava strategia, johtaa epäonnistumisiin ja sitä kautta epävakaiseen itsetuntoon ja mahdollisesti masennukseen, mikä lisää entisestään ei-adaptiivisten ajattelu- ja toimintatapojen käyttöä. This dissertation examined following research aims: (1) Is it possible to identify homogeneous subgroups of adolescents who deploy different kinds of achievement strategies? (2) How stable are adolescents’ achievement strategies during the 8th and 9th grades? (3) What are the antecedents of strategy use? (4) What are the consequences of the use of specific strategies on well-being, school adjustment and external problem behavior? (5) What is the role of achievement strategies in the transition from school to work? (6) What is the role of peer groups in adolescents’ achievement strategies? Four studies (two cross-sectional and two longitudinal) using two datasets were carried out. The results showed that: (1) adolescents used five kinds of achievement strategies, four of which resembled the kinds of strategy reported previously: the optimistic strategy, defensive pessimism, self-handicapping and learned helplessness; (2) each type of achievement strategy showed some stability across the year and a half; changes in group membership were most likely to occur between the two adaptive (i.e., from the optimistic to defensive pessimistic group or vice versa), or between the two maladaptive (i.e., from the self-handicapping to learned helplessness group or vice versa) groups; (3) depressive symptoms, school adjustment and external problem behavior impacted changes in strategy use; (4) the use of achievement strategies contributed to adolescents’ subsequent depressive symptoms, school adjustment and, for boys in the helpless group, norm-breaking behavior; (5) the achievement strategy use had an impact on the likelihood of problems in the transition from school to work (adaptive strategies increased success, maladaptive hindered it); and problems with this transition decreased use of self-protecting causal attributions; (6) the failure expectations and task-avoidance of adolescents’ peers were related to adolescents’ own norm-breaking behavior, and indirectly to their maladjustment at school and low grades. Overall, achievement strategies seem to form self-perpetuating, cumulative mechanisms together with other psychological mechanisms and outcomes. The problems individuals face during their life-span may be caused on the one hand by the accumulation of failures, and on the other, by the related use of maladaptive strategies
|
|---|